Pankkisiirto

Tase mielessä pankkitalletukset ovat vastattavaa. Kun talletat rahaa pankkiin annat velkaa pankille. Ei siellä kölli missään sitä sinun talletusta, annat pankille velkaa talletuksesi verran. Englanniksi talletus on pankille credit, mikä tarkoittaa juuri velkaa. Aivan vastaava tapahtuu kun ylität tilisi, sinä tulet silloin pankille velalliseksi. 

Ajatellaan yksinkertaista maksusuoritusta jossa maksan vaikka Kaille 100 euroa omalta tililtäni Nordeasta Nordeaan. Pankki on minulle velkaa 100 euroa ja nyt siirrän tämän velkasitoumuksen Kaille. Nyt pankki on 100 euroa velkaa Kaille ja se ei ole enää minulle velkaa. Riskimielessä ei käy kuinkaan, Nordea oli minulle satasen velkaa ja nyt Nordea on Kaille satasen velkaa, muttta ei minulle. Mutta kuinkas käy jos minulla onkin talletus kreikkalaisessa Alpha Bankissa, jonka maksukykyyn ei luoteta. Olen tallettanut 100 euroa Alpha pankkiin, joka on minulle velkaa siis satasen. Maksan Kaille Alpha pankista satasen Nordeaan. Alpha pankki on minulle siis satasen velkaan jonka velan siirrän Nordeaan ja Nordea on nyt Kaille satasen velkaa, koska se hyväksy suorituksen. Tämä Alpha pankin satasen velka siirtyy Nordean satasen velaksi Kaille. Jos Alpha pankki ei selviydy velastaan niin silloin siitä tuleekin myös Nordean ongelma. Nordea on ottanut vastaan Alpha pankista Alpha pankin velansiirron (=suorituksen) ja hyväksynyt sen täysimääräisenä omaksi velakseen Kaille. Ketjut voivat olla pitkiä ja mutkikkaita sekä systeeminä tämä on haavottuvainen ja epävarma. Elämme keskinäisriippuvaisessa maailmassa, jonka riippuvaisuuksia ei kukaan pysty perkaamaan.

Pankeilla on tälläinen hieno SWIFT systeemi, joka yksinkertaistettuna on pankkien välinen keskustelujärjestelmä. Pankit lähettävät tällä systeemillä viestejä toisilleen, että otappa Alpha-pankin (Alpha lähettää Nordealle viestin) velkaa 100 euroa vastaan ja hyvitä Kain tiliä tuolla satasella. SWIFTillä on keskitetyt datakeskukset Hollannissa ja USAssa ja tätä systeemiä käyttävät kaikki maat (194 maata). Pankkisiirto pankkien välillä on perimmiltään velansiirtoa ja siksi se perustuu luottamukseen. Siirrossa saman pankin sisällä ei vastapuoliriski muutu, mutta pankkien välillä muuttuu ja tässä voidaan tarvittaessa varsin helposti eristää joku maa maksujen ulkopuolelle. Mutta pankkien täytyy tasata tilinsä, muuten homma ei toimi ja tasaahan ne. 

Mutta mitä merkillistä tapahtuisi jos pankki menisi oikeasti maksukyvyttömäksi tai sen maksukykyyn ei luotettaisi? Silloin tämän pankin maksuja ei hyväksyttäisi ja tallettajille tulisi iso ongelma kun omalta tililtä ei voisi maksaa laskuja. Saan sähkölaskuuni pankin leiman maksusta, mutta siitä huolimatta sitä ei hyväksyttäisi maksuksi ja sähköni katkaistaisiin. Tämä ei olisi hyvä juttu. Käytännössä pankkien välinen rahansiirto kestää muutaman päivän, jotta tilit ehditään tasaamaan. Tämä on surkea systeemi, kun rahaa ei voikkaan siirtää realiajassa, vaikka homma toimii valonnopeudella. On tähän ratkaisu ja se on luotettava osapuoli kahden pankin väliin (RTGS-Real-Time Gross Settlement), jotta kaikki voivat luottaa rahansiirtoihin. Homma tehdään todellisuudessa, niin että jokainen suuri pankki tekee talletuksen ja tilin keskuspankkiin jolloin todelliset rahansiirrot tapahtuvat realiaikaisesti keskuspankissa olevien tilien välillä. Nämä eri pankit sitten vain näyttävät asiakkailleen velkasaldonsa.  Muuten pankki-pankki rahansiirron pitää kestää muutaman päivän, jotta tilit saadaan varmasti tasattua. Mutta eikö tuo RTGS systeemi ole varsin kökkö ja suoran sanottuna teknisesti ruma? Tehdään hirveä hökötys, jonka kautta pitää kaikki suoritukset mennä, koska emme muuten luota toisiimme? Aivan sama kuin kaikki muukin kauppatavara pitäisi toimittaa jonkun luotettavan valtiohubinkautta jotta luottaisimme sen toimitukseen? Keskuspankki itsessään ei tee rahalla mitään, sehän voi sitä aina luoda tarvittaessa niin paljon kuin haluaa. Bitcoinissa ja noissa kryptovaluutoissa on juuri tuo keskinäisen kaupanteonloppuunsaattamisen mahdollisuus ilman välikäsiä ja välittömästi. Se on luotettavampi kuin keskuspankkiraha ja jos maailma jakaantuu erivahvuisiin blokkeihin, kuten jossainmäärin näyttää taphtuvan, niin eihän vain yhteen osapuolen luotettavuuteen perustuva systeemi voi toimia vastapuolten mielestä. SWIFT systeemin toimivuus on riippuvainen datakeskuksien toimivuudesta (USA, Holanti) ja RTGS taas riippuvainen keskuspankeista. USA dollari on yleisin kansainvälisen kaupan valuutta joten realiaikaiset valuuttasiirrot vaativat talletuksia USA:n keskuspankissa (tai eurodollareissa jotka luotiin tätä varten). Vastahan Venäjän keskusankki siirsi useita kymmeniä miljardeja pois FEDistä.  Vuoden 2013 marraskuussa FEDin pääjohtaja Ben Bernanke kertoi, että virtuaalivaluutat saattavat olla pidemmällä tähtäimellä lupaavia, niin minustakin.  Itseasiassa nykyisenlainen maksujärjestelmä ja rahajärjestelmä, joka perustuu pelkästään jonkun osapuolen yksipuoliseen luotettavuuteen on vaikea uskoa toimivaksi. Ainoastaan lähihistoria on näyttänyt, että yllättävän hyvin tuo näyttää toimivan. Raha itsesään on kanssa varsin kummallista, siitä joskus lisää.

Inflaatio

Pörssikursseista puhutaan hurjasti ja puhe vain lisääntyy. Yleensä otetaan yksi suurre millä selitetään koko pörssiavaruus. Ei se toimi, pörssikursseihin vaikuttavat kaikki ja vielä vuorovaikuttaisesti. Otetaan vaikka inflaatio tarkasteluun.

Tuossa kuvassa on vaakaakselille piirretty inflaatio (kuluttajahintaindeksin muutos) sekä pystyakselille seuraavan vuoden tuotto USA:ssa. Aikajänteeksi laitoin 140 vuoden jakson, jotta saan tapahtumia tarpeeksi. Ilman mitään matemaattisia kommervenkkejä voidaan sanoa, että pörssituotto ei riipu inflaatiosta.

Nyt katsoin kuinka käy tulevan vuoden pörssituotolle mikäli inflaatio muuttuu johonkin suuntaan. Sekään ei vuoden aikajänteellä juuri antanut mitään viitettä tulevaisuuden pörssituotoista. Jos ajattelemme, että pörssit ovat varsin oikein hinnoiteltu niin korkean inflaation pitäisi antaa korkeita nimellisiä tuottoja. Tämä siksi koska osakkeet hinnoitellaan siitä saatavien osinkojen nykyarvolla ja nykyarvoon vaikuttaa inflaatio. Mutta käytännössä osakkeiden hintoihin ja tuottoihin vaikuttaa sadat eri asiat ja yhtä suurta vaikuttavaa tekijää on mahdotonta kaivaa esille. Jos olisi mahdollista moinen asia kaivaa esille, johan kaikki voittaisivat indeksin ja olisivat keskimääräisiä parempia sijoittajia. Yritysten tuotot ovat pitkälle inflaatiosuojattuja, koska niiden tulotkin ovat. Tavaroiden hintojen noususta joita yritykset tekevät inflaatio aiheutuu.

Historiassa pidemmällä aikavälillä osakkeet ovat antaneet inflaatiosuojan, mutta tuotto ei ole kuitenkaan ollut kauheasti inflaatiosta riippuvainen. Osakkeet ja yritystoiminta vaan keskimäärin tuottaa yli inflaation (realituotto) ja sen vuoksi niiden hinnatkin nousevat inflaatiota nopeammin. Jos yritysten hinnat eivät keskimäärin nousisi inflaatiota nopeammin, niin silloin kannattaa sijoittaa siihen omaisuusluokkaan joka nousee inflaatiota nopeammin.

Ylipäätään se, että kannattaako osakkeisiin tai korkopapereihin sijoittaa palautuu riskistä saatavaan korvaukseen. Paljonko enemmän osakkeiden täytyy tuottaa kuin korkosijoitukset jotta niihin kannattaa sijottaa. Tämä taas palautuu sijoitusaikaan, koska historiassa kaikilla vähänkin pidemmillä aikaväleillä osakkeiden tuotto on realisesti voittanut korkosijoitukset. Voidaan jopa sanoa osakkeiden olevan pienempiriskisä kuin korkosijoituksien.

LÄHDE: http://www.raymondjames.com/melvillewealthmanagement/pdfs/Long_Term_Investment_Performance.pdf

Tästä kuvasta näemme, että osakesijoittajan suurin riski on olla markkinoilta pois. Aina lopulta osakkeet ovat tehneet uudet ennätykset. Näin ainakin tähän asti. 

Kaupan tasapaino

Maailma näyttää taloudellisesti katsoen taas paremmalta kuin moneen vuoteen. Euro–alue on ponnistanut pois lamasta hitaaseen kasvuun, mutta kasvuun kuitenkin. Vuosi tai kaksi sitten moni ennusti euro–alueeen romahdusta, nyt ne ennustajat ovat vaienneet. Tuhon ennustajat olivat väärässä, vaikka lähes kaikki nämä kieltävät väärässä olleensa. Jopa Espanja ja Portugalikin ovat kasvussa ja Euro-alueen murhelapsi Kreikkakin ennustaa ensi vuonna pääsevänsä kasvuun.

Markkinat uskovat Euro-alueen selviämiseen, josta merkkinä on korkoerojen tasoittuminen eri maiden välillä. Kun katsotaan tuota Bloombergilta ottamaani taulukkoa ja katsotaan, tuota "1 year"–saraketta niin huomataa, että korkean korkojen maiden korot ovat laskeneet ja matalan korkojen maiden korot ovat nousseet. Tämä on selkeä merkki luottamuksen kasvusta Euroopassa.

Himasmaisesti minä kuitenkin näen ilmassa kummallisia filosofisia äänenpainoja. Merkantilismi oli valta–aate 1500–1800 luvulla jolloin pyrittiin tulleilla, monopoleilla ja kauppakielloilla saavuttamaan ylijäämäinen kauppatase. Kurjistettiin oman maan kulutusta eli elintasoa jotta ei vain tarvinnut ostaa ulkomaalaisia tavaroita. Tämän filosofian taustalla oli hyvin yksinkertainen ajatus, että maailman varallisuus olisi vakio ja jokaisen pitäisi haalia sitä itselleen mahdollisimman paljon. Tämän tavoitteen onnistumisena syntyy ylijäämäinen kauppatase. Maailman mittakaavassa kauppataseiden summa on kuitenkin aina nolla, koska maailman ulkopuolelle ei vientiä ja tuontia harrasteta ennenkuin löydämme sen asutetun vieraan sivilisaation. Kuitenkin maailman vauraus kokonaisuutena on kasvanut hurjasti kaikkina vähänkin pidempinä ajanjaksoina viimeisen 200 vuoden aikana. Tämä osoittaa ilmiselvästi merkantilismin perusajatuksen olevan vääräa. Merkantilismi sanan muuten keksi tunnettu taloustieteilijä Adam Smith ironisessa ja kriittisessä mielessä, nyt tuntuu että vanhasta haukkumasanasta on muodostunut jonkunlainen mantra ja mukamas vastuullisten poliitikkojen tavoite. Merkantilismi johtaa salakuljetukseen, joidenkin suosimiseen, sisäänpäin kääntymiseen ja ylipäätään moraalikatoon. Jotenkin tuttuja ilmiöitä tässä ajassa.

Saksassa on historiallista taipumusta merkantilistiseen politiikkaan ja sitä harrastettiin siellä aina 1940-luvun puoleenväliin saakka, muualla huomattavasti vähemmän aikaa. Varsin moni on sitä mieltä, että jokaisen kannattaa tehdä sitä minkä itse tekee tehokkaimmin ja tuoda ulkomailta sen minkä muut tekevät tehokkaimmin. Kun kauppataseet ovat suunnilleen tasapainossa niin se on merkki eri alueiden vahvuuksien hyväksikäytöstä, joka johtaa parhaimpaan ja vauraimpaan lopputulokseen.

Ylläolevassa kuvassa on luoteltu maat mihin Saksan vienti-tuonti on suurinta sekä suurimmat vientimaat. Saksan kaupan ylijäämä on vuonna 2012 noin 7% kansantuotteesta. Se on paljon kun kyseessä on maailman neljänneksi suurin maa kansantuotteella mitattuna.

Normaalisti kun kansoilla on omat valuutat, niin valuutta vahvistuu mikäli on ylijäämää ja laskee kun on alijäämää. Tämä pyrkii tasoittamaan jäämiä. Euroalueella tätä ei tapahdu, koska meillä on joitakin maita joilla taas vastaaasti on alijäämää ja taloudelista problematiikkaa. Valuuttakurssien kautta tapahtuvaa viennin vahvistumista ei tapahdu näille heikommille maille koska samaan valuutta-alueeseen kuuluu suuri ylijäämäinen Saksa. Saksa on jo pitkään panostanut kansana vahvaan vientiin suhteessa kotimaansa kulutukseen. Kaupan ylijäämä hyvin useasti johtuu eniten aloista joilla maan suurimmat vientiyritykset toimivat, ei niinkään niiden erinomaisuudesta. Suhdanteet kuitenkin vaihtelevat.

Tosiaan, kuten yllä jo mainitsin, Saksan kauppataseen ylijäämä on jo 7% (Hollannilla peräti 10%) kansantuotteesta. Tuon verran pitää muilla mailla olla vastaavasti alijäämiä. Normaalisti Saksan valuutan pitäisi vahvistua koska usko Saksaan on sen verran suurta ja alijäämä maiden valuuttojen taas heikentyä. Tämä automaattisesti lisäisi ulkomaalaisten tavaroiden kysyntää Saksassa ja taas vähentäisi niiden kysyntää alijäämämaissa. Näin ei nyt tapahdu vaan jatkamme Saksan johdolla ristiriitojen ja epätasa-arvon kasvattamista. Sellaista se on kun maat eivät tasa–arvoisia vaan joku maa on liian suuri. Euro-alue on kokonaisuutena suunnilleen tasapainossa omaten 2,3% ylijäämän. Ongelmamaat kuten Irlanti, Italia, Portugali ja Espanja ovat  saaneet kauppansa tasapainoon, mutta he ovat tehneet sen talouttansa supistaen ja tuonnin romauttamalla. 

Kiina ei ole enää maailmankaupan ongelmatapaus koska sen yljäämä on supistunut vuoden 2007 peräti 10,1% ylijäämästä nykyiseen 2,5% ylijäämään. Kiinan kasvu syntyy tasapainoisesti maan vaurastuessa, mutta Saksan ja Hollannin pitäisi antaa kansansa vaurastua. Parasta mitä Euroopalle voisi tapahtua olisi Saksan yleinen 5% palkankorotus. Vajaa kymmenen vuotta sitten toivottiin ja vaadittiin yleisesti Kiinan valuutan vahvistamista suuren ylijäämän vuoksi ja 1980-luvulla vaadittiin samaa Japanin kanssa.

LÄHDE: IMF, Google Data

Suuret vajeet, mutta myös suuret ylijäämät tuottavat paljon ongelmia. Varsinkin alueilla joilla on yhteinen valuutta. Mutta tästä kuvasta kannattaa huomioida Kiinan vajeiden nopea supistuminen ja Saksan vajeen suuruus.

Kuka seuraa mitäkin

Kaikki tai ainakin kaikkien, jotka harrastavat osakesijoittamista pitäisi ymmärtää, että osakkeen oikea hinta on siitä saatavien kassavirtojen nykyarvo. Ihmiset ostavat tunteettomia pörssiosakkeita saadakseen niistä rahaa ja tällöin kokonaisuutena ainoastaan osinkotuotot ovat ainoita joilla on väliä. Myyntivoitoilla/-tappiolla ei ole merkitystä koska osakkeen uusi omistaja taas saa pelkästään osinkotuottoja. Ne ovat ainoita tuloja, jotka osakemarkkinat tuottavat.

Toinen perustavaa laatua oleva asia on osakemarkkinoiden tehokkuus. Ne ovat yllättävän tehokkaat, osakkeiden hinnoittelussa on huomioitu kaikki olemassaoleva tieto. Markkinoiden tehokkuus on maalaisjärkeä vastaan. Tehokkuuden vuoksi vain harva pystyy osakkeita sijoittamalla voittamaan indeksin, useimmat indeksin voittajat valitsevat väärän indeksin. Kymmenen vuoden ajanjaksolla osakerahastojen rahastonhoitajista häviävät indeksille 95% ja nämä sijoittajat ovat kaikki ammattilaisia. Luku on suunnilleen sama, mitä pitäisi tulla sattumalta.

Tämän tehokkuuden vuoksi kokonaisallokaatio, eli se mihin omaisuusluokkiin sijoitetaan vaikuttaa eniten tuottoihin, ei yksittäiset osakevalinnat. Ibbotson ja Kaplan (2000) ja Hensel, Ezra ja Ilkiw (1991) osoittivat, että valtaosa rahastojen tuottojen vaihteluista johtui markkinan kokonaisliikkeistä ei itse rahastonhoitajan toimista. Akateemisissa sijoituspiireissä on tullut jo kansanperinteeksi uskoa, että salkun kokonaistuotosta valtaosa syntyy omaisuusluokkajaosta. Osakerahastoissa käteisen rahan määrä vaihtelee, mikä luonnollisesti vaikuttaa kokonaissalkun heiluntaan. Mutta jos tutkimme akateemisia tutkimuksia tarkemmin ne sanovat, että tuotonvaihtelusta valtaosa (jopa yli 90%) tulee allokaatiopäätöksistä ja tutkimukset eivät normaalisti puhu suoraan tuotoista. Nämä tutkimukset tehdään normaalisti regressioanalyysilla.

Miten sitten hedge-rahastot, joissa sijoittamisen kuninkaat tienaavat parhaimmillaan jopa satojen miljoonien palkkoja? Ovatkohan kuitenkin nuokin vain mekaanisia robotteja, jotka ovat nostettu arvoon arvottomaan? Luin tässä kirjaa Following the Trend:Diversified Managed Futures Trading ja sitä lukiessani sain jonkunlaisen ahaa herätyksen. Johtopäätöksenä kirjasta sanoisin, että nämäkään gurut eivät ole palkkioidensa arvoisia. He sijoittavat mekaanisesti tai ainakin mekaanisella sijoittamisella on päässyt vastaaviin tuottoihin. Jopa sijoitusmaailman titaanit, palkkioiden ökyrohmut, talouslehtien haastattelemat neropatit eivät pääse markkinoiden tehokkuutta pakoon. He saavat tuottoa, mikä on markkinan antama tuotto, ei heidän erinomaisuutensa tuotto ja siten satojen miljoonien vuosituotot eivät johdu sijoittamisen osaamisesta vaan markkinointiosaamisesta. Katsotaanpas asioita lähemmin. 

Futuurimarkkinoille sijoittaessa meidän täytyy hieman tutkia millainen sopimus oikein futuuri on. Sehän on vain sopimus ja periaatteessa se ei maksa mitään. Kun teet futuurisopimuksen vaikka DAX-indeksiin se sopimus itsessään ei maksa mitään. Tällöin aina ottaessasi position voit korkosijoittaa vakuutena olevan pääomasi. Korkeiden korkojen aikana, kuten 1980-luvulla tämä selittää ison osan futuurisijoittajien tuotoista, koska he ovat saaneet 5% - 10% vuodessa riskitöntä tuottoa ja vain toinen puoli tuotosta on tullut sijoittamalla riskisesti. Toinen tärkeä asia on laaja hajautus eri omaisuusluokkien välillä. Kun pyrimme hyötymään pienistä huutokaupalla syntyneistä sijoitusanomalioista, meidän kannattaa hajauttaa tarpeeksi sijoituksiamme jotta löydämme sen trendaavan markkinan.

Campbell Composite indeksi on indeksi missä on yhdistetty monien eri omaisuusluokkien tuottoja. Campbell on iso ja vanha sijoitustalo ja heidän www-sivuilla on laskettu tätä indeksiä kesäkuusta 1972 aina syyskuuhun 2013 asti. Tämä ei ole mikään rahasto vaan siinä on yksinkertaisesti vain yhdistetty Campbellin moniin omaisuusluokkiin sijoittavia rahastoja. Nasdaqiin sijoittaessasi 10 000 olisi noussut  336 241 (8,8%/vuosi) rahaan eli varsin hyvin. Laajempaa hajautusta antava S&P 500 antaa 10 000 alkusijoituksella salkun loppuarvoksi 592 193 (10,2%/vuosi) eli todella hyvin, loppuarvon ollessa 76% korkeampi kuin Nasdaqiin sijoittaessa. Kun samaan aikaan on sijoittanut sen 10 000 Campbell Composite indeksiin loppusumma on 2 138 860 (13,7%/vuosi) ja tämä onkin jo kuusinkertainen suhteessa Nasdaq Compositen tuottoon verrattuna. Tämä indeksi sisältää kaikki kulut ja maksut. Tällä rahastoperheellä, jos ne lasketaan yhteen on ollut vain neljä tappiollista vuotta vuosina 1990-2012. En laita tähän kuvia kirjasta tekijänoikeudellisten syiden takia. Kirjan tekijä loi hyvin yksinkertaisen trendistrategian ja ajoi sen lävitse historiadatalla. Sijoitusluokat olivat seuraavat:

Tällä mekaanisella tarpeeksi laajalla assettijoukolla kirjan tekijä löysi hämmästyttävän samanalaisen tuottoprofilin kuin monella hedge-rahastolla on. Erot johtuvat lähinnä tavassa kuinka paljon riskeerataan markkinoille. Mikäli hedge-talon perusstrategia on trendiä seuraava se voidaan yllättävän helposti löytää. Vaikka todellinen rahaston strategia olisi kuinka mutkikas, niin yleensä sen ydinstrategia on varsin helppo löytää ja sitä on varsin helppo replikoida yksinkertaisella strategialla. Kirja totesi loppulauseena seuraavaa:"Kaikkia rahastoja ei ole helppo replikoida yksinkertaisella strategialla, mutta pienellä työllä voi kaivaa suuren enemmistön CTA rahastojen ydinstrategian." Useasti huomaa myös, että rahasto on jossain vaiheessa vaihtanut strategiaansa ja silloin se irtaantuu perusreplikaatiosta, mutta usein strategian muutos vain heikentää sen tuottoja.

Esimerkiksi Campbell Composite vuosien 1997-2007 strategia on mahdollsita replikoida trendiä seuraavalla strategialla varsin tarkasti, jolloin kuukausituotot ovat liki identtisiä korrelaation ollessa 0,72. Sitten Campbell muutti strategiaansa ja sen menestys jäi jälkeen tästä replikaatiotuotosta. Campbellin vahingoksi trendiä seuraavien strategioiden menestysaika alkoi juuri silloin. Sunrise Capital Diversified rahaston kuukausituottojen korrelaatio tämän replikaation kanssa on 0,73. Kirjassa on monia esimerkkejä tästä ja suosittelen sitä lämpimästi.

Kun mitataan sijoittajien hyvyyttä oikean vertailuindeksin löytäminen on olennaista. Onko sijoittaja loistava, vaikka tuotto olisi erinomainen, jos hänen toimintojaan ja päättelyä sijoitusten valinnasta on hyvin helppo seurata niin etukäteen kuin jälkikäteenkin?

Knight Capital ja ongelmat

HFT (high-frequency trading) treidauksesta puhutaan paljon ja sitä pidetään ihmeellisenä. Luin Yhdysvallan rahoitustarkastuksen SEC:n raportin Knight Capital Americas LLC:n tyrimisestä. Tuli mieleen deja vu, tämä on jo nähty ennenkin. Kyseessä on oikeastaan aika tyypillinen vanhan ison ohjelmistoprojektin ongelma. Raportti löytyy täältä:

http://www.sec.gov/litigation/admin/2013/34-70694.pdf

Knight Capital hävisi nopeasti 460 miljoonaa dollaria elokuussa 2012 virheellisen toiminnan johdosta. Yritys menetti tappioidensa myötä itsenäisyyden ja se liitettiin Getco LLC:een. Knightin kuten rahoitusmarkkinoilla toimivien yritysten toiminta yleensä on paljolti luottamustoimintaa ja sen menettäessä toiminta on vaikeaa. Knight oli Yhdysvaltalainen suuri market maker eli yritys joka takaa niin osto- myyntilaidan. Jotkut pörssit vaativat tällaisia market makereita, jotka takaavat osakkeiden likviditeetin ja heidän liiketoimintansa tulot syntyvät osto- ja myyntilaidan erosta. Knight oli ennen ongelmiaan 19 000 Yhdysvaltaisen osakkeen market maker ja keskimääräinen päivävaihto oli 21 miljardia dollaria. Nämä yritykset toimivat hyvin pienillä marginaaleilla, mutta suurilla voluumeilla. Katsonpa mielenkiinnon vuoksi tarkemmin tuota SEC:n raporttia ja Knightin ohjelmistonkehitysprojektia.

Kappaleessa neljä sanotaan jo joitain vihjeitä mistä ongelmat juontavat: "Järkevä teknologia hallinnan ydin on laadunvarmistus, jatkuva parantaminen, kontrolloitu testaus ja käyttäjien hyväksyntä sekä prosessien mittaus kontrollointi, säännöllinen ja tarkat katselmukset asianmukaisten sääntöjen kanssa mukaanlukien vahva sekä riippumaton auditointi prosessi". Varsin mielenkiintoista kun rahoitustarkastus Yhdysvalloissa antaa noin tarkkoja tuotekehitysohjeita. 

Knightilta petti katastrofaalisesti tuotekehityksen laadunvalvonta sekä tuotekehitysprosessi. Se ei havainnut syntyviä riskejä. Knight oli kehittänyt softan jota kutsuttiin SMARSiksi. Tämän ohjelman tarkoitus oli pilkkoa suuri toimeksianto pienemmiksi alitoimeksiannoiksi. Tässä SMARSissa oli "Power Peg" niminen ominaisuus, joka kyttäsi alitoimeksiantojen suoritusta  ja kertoi kumulatiivista summaa päätoimeksiannolle. Tätä Power Peg ominaisuutta ei käytetty enää vuoden 2003 jälkeen, mutta koodi jätettiin pyörimään kuitenkin serveriin. Sen aktivoinnin laukaisisi lippu. 

NYSE, Yhdysvaltojen pääpörssi, julkaisi vuonna 2012 Retail Liquidity Program (RLP), jonka tarkoitus on parantaa likviditeettia ja saada tiukemmat spredit. Knight osallistui ohjelmaan, koska se oli toimintaan selkeä parannus. Uusi Knightin kehittämä ohjelmisto käytti tätä Power Peg ominaisuuden lippua, mutta se ohitettiin hallitusti uudessa ohjelmaversiossa. Uuden ohjelmiston asennusvaiheessa Knightin insinööri kopioi uuden koodin seitsemään serveriin kun se olisi pitänyt kopioida kaikkiin kahdeksaan koneeseen, yhteen jäi väärä versio ohjelmistosta. Elokuun ensimmäisenä päivänä serverifarmi joutui käytännön töihin kun RLP:hen kuulunut asiakas syötti toimeksiannon. Koska muihin servereihin paitsi yhteen oli asennettu uusi softa, joka hanskasi RLP:n, niin Power Peg aktivoitui tässä vanhan ohjelmiston serverissä ja tämä ominaisuus sylki kiihtyvään tahtiin alitoimeksiantoja. Tämä rytinä kesti 45 mnuuttia ja SMARS lähetti miljoonia toimeksiantoja joista neljä miljoonaa toimeksiantoa suoritettiin 154 osakkeessa ja yhteensä 397 miljoonaa osaketta vaihtoi omistajaa. Knight omisti long puolella 3,5 miljardin edestä osakkeita ja short puolella 74 osakkeessa 3,15 miljardia ja suorat tappiot tästä toiminnasta olivat 460 miljoonaa. Knightilla oli erilaisia riskimonitoreita (PMON), mutta ne eivät olleet automaattisia ja ne eivät estäneet ajoissa tätä toimintaa.

Softan tekeminen on softan tekemistä olkoon ympäristö mitä tahansa. Pitkään ylläpidettävästä ohjelmistosta täytyy putsata roskat pois tai koodista tulee sellaista spagettia että sitä ei voi enää hallita. Laajoissa kriittisissä ohjelmistoissa pitää olla valvontaosioita jotka tarvittaessa vetävät palvelun hallitusti alas. Aivan kuten SEC sanoi rutiinit pitää olla sellaisia, että tuollaista asennusvirhettä ei voi tapahtua. Ei tällä tapauksessa ole suoraan tekemistä korkeataajuuksisen treidauksen kanssa vaan tuotekehityksen prosessien kanssa. Sen on oltava tarkkaa ja varmistavaa. Tuon ongelman syynä ei ollut ohjelmistobugi!

Espanjan mielenkiintoinen rakentaja

Raha ei ole järkevää eikä harkitsevaa, mutta kyllä se enemmän keskimäärin harkitsee kuin ihmiset. Euroopan tai Espanjan rakennusbuumin aikana 2006-2007 Espanjassa rakennettiin enemmän asuntoja kuin Saksassa, Ranskassa tai Englannissa yhteensä. Ei rakenneta enää ja asuntojen hinnat ovat laskeneet jo jonkun aikaa.

 LÄHDE: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Vivienda_n_jun2009.png

Yli 20 vuotta putkeen asunnon omistamisesta sai Espanjassa varsin hyvää tuottoa, varsinkin jos ostokset teki suurella velkarahalla. Espanjassa moni sanoi, että "asuntojen hinnat eivät voi laskea, koska aina pitää jossakin asua." Tutulta kuulosti espanjalaisten puheet, enää niitä ei kuule. Mikään ei innosta hulluuteen enempää kuin naapuri, joka on tienannut asuntokaupoilla. Asunnot ovat lähes kaikkialla ostettu velalla joten vipu menee kumpaakin suuntaan. Kun taloudella menee hyvin, velkaantuminen koetaan positiivisena asiana, positiivisen riskinottajia riittää ja he ovat sankareita. Kun talous lähtee laskuun samainen velka koetaan  ongelmaksi kun velkaa ei voikkaan maksaa pois kasvaneilla tuloilla vaan velka pitää maksaa pois laskeneilla rahoilla. Suomessakin on kaivattu lisää yrittäjiä ja riskin ottajia, minä kaipaan kuitenkin menestystä enemmän kuin riskiä.

Onkohan trendi kääntymässä Espanjan asunnoissa ja rakentamisessa? Espanjan keskuspankki ainakin 23.10.2013 sanoi, että Espanjan talous kasvoi kolmannella neljänneksellä 0,1% suhteessa edelliseen neljännekseen. Ja jos gurujen seuraaminen kannattaa, niin Espanjan rakennusmarkkinat ovat mielenkiintoisessa vaiheessa. Bill Gates osti juuri 108,5 miljoonan euron kaupalla kuuden prosentin nurkan espanjalaisesta rakentajasta Fomento de Construcciones & Conratas SA:sta.

http://www.fcc.es/fccweb/actualidad/CSCP085618.html?iddc=CSCP085618

Yrityksellä on yhteensä yli 100 vuoden historia, mutta nykyisenlainen FCC syntyi vuonna 1992 kun kaksi vanhaa rakennusliikettä liitettiin toisiinsa. Hurmaantuiko Gates Estherin (hallituksen puheenjohtaja) silmiin vai olisiko firmalla tai Estherillä muutakin annettavaa Billille kuin nätti katse? 

Tällä yrityksellä on yli 70 000 työntekijää ja se toimii 35 maassa ja liikevaihdosta 56% tulee kansainvälisiltä markkinoilta pääosin Euroopasta ja USA:sta, mutta myös Latinalaisesta Amerikasta. Yritykseen iski finansikriisi sekä Espanjan vaikeudet erittäin kovaa ja heidän pití järjestellä lainojaan viime vuonna. Yrityksen oli tarkoitus saada rahoitusta Guggenheim Partnersilta,mutta jonkun takia rahoitus kariutui. Eli Gates luultavasti sai varsin edullisesti nurkan yrityksestä vaikka hän osti sen markkinahintaan.

FCC:n markkina-arvo on 2,1i miljardia ja käyttökate vuonna  2012 oli noin 750 miljoonaa. Hinta/myynti on 0,21 eli erittäin alhainen. Liikevaihtoa saa viisi kertaa enemmän kuin yrityksen markkina–arvo. Korollista pankkivelkaa on 5,2 miljardia. EBITDA% on 1H13 mukaan 9,3%. EBITDA vastaa suomessa käyttökatetta eli tulosta ennen korkoja, veroja ja poistoja.  Ensimmäisellä vuosipuoliskolla 2013 käyttökate oli 293,6 miljoonaa eli tasaisella vauhdilla olemme hieman jäljessä vuodesta 2012, mutta kuitenkin jos vertaamme ensimmäiseen neljännekseen niin parantumista on jo näkyvissä.. Poistojen ja järjestelyjen vuoksi tulos vuodelta 2012 meni miinukselle 403 miljoonaa.   On osake joskus ollut paljon kallimpikin.

Osake oli loistossaan Espanjan asunto- ja rakennuskuplan huippuvuonna 2007. Siitä on sitten rymistelty alaspäin, ehkä jopa liikaakin.

FCC on kuin Lassila&Tikanoja ja se on markkinajohtaja jätekuljetuksissa Espanjassa, UK:ssa sekä Itävallassa. Näissä palveluissa sopimuksien pituudet voidaan laskea kymmenissä vuosissa, joten tulojen ennakoituvuus on normaalia palveluyritystä parempaa. Teollisuusjätteissä yritys on Espanjassa ja Portugalissa ykkönen ja USA:ssa kakkonen. Yhdyskuntapalveluissa Espanjan ulkopuolella vuonna 2012 kasvu oli jo kaksinumeroista. Toinen iso segmentti yrityksellä on vesienhallinta ja se on ykkönen Tsekissä ja Espanjassa kakkonen. Yritys on myös iso infran rakentaja ja se on suuri myös sementin valmistajana. Yrityksen käyttökatteesta tulee ympäristöpalveluista 76% ja tuotot perustuvat pitkäaikaisiin sopimuksiin. Vuonna 2012 yrityksellä oli netto velkaa 6,6 miljardia. Yrityksillä on monia muitakin pienempiä sektoreita joita en tässä ala käymään lävitse.

Yritys vaikuttaa varsin halvalta. Liikevaihto on laskenut, mutta lasku on hidastunut ja saneeraus alkaa tuottamaan tulosta. Olisikohan Bill Gatesille joku tehnyt kotiläksyt ja nyt yrityksen takana on omistaja joka voi tarvittaessa rahoittaa sitä. Espanjassa monet rakennusliikkeet ovat lopettaneet ja jos Espanjan nousu alkaa, niin se näkyy FCC:n tuloksessa varsin nopeasti. Vielä itse kasvu ei ole alkanut vaikka monia merkkejä siitä on näkyvissä.

Espanjan nousuun on viimeaikoina investoineet muutkin kuuluisuudet kuin Bill Gates kuten Warren Buffett ja Carlos Slim, joten pohjan saavuttamisen puolesta moni on lyönyt vetoa. Innovatiivisimmat sijoittajat ovat yleensä niitä ensimmäisiä jotka löytävät mielenkiintoisimmin hinnoitellut markkinat.

Minun täytyy tutkia FCC:tä ja Espanjaa enemmän jotta uskaltaisin tehdä investointipäätöksen. Vielä en ole tarpeeksi tähän aiheeseen paneutunut. Mutta jos kunnon jymypaukkua etsii niin Espanja ja rakennussektori on hyvä mahdollisuus.

Historiakäsitys

Edesmenneen professori Osmo Wiion sanomaksi on laitettu paljon lakeja viestinnästä ja keskustelusta. Hän on varmasti ollut vaikuttava ja sivistynyt ihminen, ei sitä muuten Tekniikan Maailmaan olisi kirjoittanut. Kuten vaikka Wiion ajatus: "On olemassa aina joku, joka tietää itseäsi paremmin mitä olet sanomallasi tarkoittanut." Tätä itseäsi parempaa tietoa on nyt käyty lävitse Ylivieska-Raahen käräjäoikeudessa, jossa on pohdittu tuomitsevasti Magneettimedian juutalaisvastaisia tekstejä. Useimmiten sanojaa pidetään liki nerona, joka tietää miten teksti vaikuttaa kuulioihin. Se mitä tarkoitat tulkitaan tulevasta reaktiosta. Tällä elämänkokemuksella mitä omaan, sanon kuitenkin että valtaosalla kirjoittajista ei ole mitään arvausta mitä ja miten kirjoitukset vaikuttavat kuulioihin. Yleensä ne eivät vaikuta yhtään mitään. Tuomio oli oikein, kuten tuomio on aina oikein. Päätös tuli!

Viralliset ja menestyneet ihmiset kirjoittavat lähes aina propagandaa ja historiankirjoitus on tähän hetkeen vaikuttamaan pyrkivää tiedottamista eli juuri propagandaa. Ei siinä mitään, nykyisyys perustuu historialle, mutta että menneisyyden tapahtumat pitää kertoa niin, että menneisyys ei vaikuta vain tähän hetkeen vaan myös tulevaisuuteen loikaten tämän hetken ylitse. Ei tässä järkeä ole ja pitäisikö siksi oppivelvollisuuskouluista koko historia oppiaineena poistaa? 

Vaihtoehtona on, että jokaisesta oppiaineessa kerrottaisiin sen syntytausta sekä miten aineesta on tullut sellainen kuin se on nyt ja olisiko se voinut mennä toisinkin. Meillä on jo nyt keinotekoisia historia-aineita kuten vaikka oppi- ja aatehistoria tai taloushistoria. Näissä jotenkin kuvitellaan, että ilmiöt tapahtuvat maailmasta ulkopuolella ilman vaikutussuhdetta ympäristöönsä jossain laboratiossa ceteris paribus olosuhteissa. Mikäli liitettäisiin historiaelementti jokaiseen aineeseen, niin ymmärrys kasvaisi miksi olemme sellaisia kuin olemme, sehän sitä oikeaa historiaa on. Ei sopimukset, rajat tai sodat ole historiaa, ne ovat seurausta jostain suuremmasta. Voisimme olla aatemaailmaltamme aivan toisenlaisiakin, tämä aatemaailma mikä meillä on, sattuu vain olemaan se toteutunut realisaatio. Olisi sitä voinut käydä toisinkin. Eihän nykyiset historianopettajat, eikä historioitsijatkaan ymmärrä mistä on kyse, kun he eivät ymmärrä kuin menneisyyttä ilman menneisyyteen eniten vaikuttavia ilmiöitä eli tätä hetkeä.

Armeija on aina ollut opportunistisin suurista instituutioista omassa historiankäsityksessään. Johan minullekkin opetettiin armeijassa armeijan historiaa, tosin taisin oppia varsin heikosti oikean tavan katsella taaksepäin. Armeijassa alkoi historianopetus jo 1920–luvulla ja pääopettajistona oli sotilaspapisto. Papisto valittiin tähän tehtävään pitkälle kansalaissodan kokemusten perusteella. Heillä uskottiin olevan oikea historiankäsitys ja sopiva määrä ryssävihaa. Paljolti siksi meidän peruskoulummekin on vieläkin hyvin kristilliskansallishenkistä.  Sota–aikana tätä opetusta vain kiihdytettiin varsinkin asemasotavaiheessa, jossa taistelutahto alkoi rapautumaan tylsistymiseen vuoksi. Lääkkeeksi tylsistymiseen käytettiin propagandahistoriaopetusta sekä kasvavaa viihdehuumeheroinin käyttöä. Väinö Linnankin negatiivinen kuva pappeihin juontanee juuri tästä propagandasta. Kuva joka ilmenee suorimmin Täällä Pohjantähti trilogiassa.

Meille on propagandassa kerrottu kahta suurta tarinaa, jotka ovat suoraan valistuspropagandasta eli  Illusioneista vapaa realistinen oppi ja meidän tehtävämme eurooppalaisen kulttuurin vartijana. Sodassa valistustyöstä käytettiin nimitystä kansalaistieto, nimikettä jonka niminen oppiaine oli peruskoulussa ainakin 1980-luvulla.

Luutnantti W.H.Hagman pohti opetusta paljonkin 1930-luvulla ja hänen kirjansa "Isänmaan historia Suomen maanpuolustajia varten" tuli perusoppikirjaksi varsin pian armeijassa. Kirja oli tarkoitettu opettajille sekä upseereille oikean historiakäsityksen opettamiseksi, kirjassa on se käsitys kuvattu mikä on tälläkin hetkellä valtaosalla suomalaisista. Hagman, joka myöhemmin muutti nimensä Halstiksi, kirjoitti Suomen Kuvalehteen nimimerkillä Pekka Peitsi, jonka nimimerkin Urho Kekkonen peri myöhemmin, kuten myös Halstin historiakäsityksen. Halstin kirjan suuri sanoma on, että kansojen välinen taistelu on historiaa pyörittävä voima ja itsenäisyys on kansan arvokkain lahja. Tämä sama käsitys on monella vieläkin päälimmäisenä muistona historiasta ja omasta maailman käsityksestä lisättynä vapaiden vaalien ylivoimaisesta hyvyydestä.  Itse ajattelen, että toinen maailmansota käytännön testinä osoitti tuon näkemyksen vääräksi. Uskon myös, että kansojen arvokkain lahja on alueella asuvien ihmisten mahdollisimman hyvä elämä ja sillä ei ole juuri hallintotavan tai itsenäisyyden kanssa mitään tekemistä. Tähän hyvään elämään vaikuttaa pääosin teknologinen kehitys ja sen tuottamat mahdollisuudet sekä elämisen olosuhteiden parantamisen mahdollisuus. Sodan päättymisestä ja tuon halstilaisen näkemyksen murtumisesta on jo 70-vuotta. Koskahan tuo vanha historiankäsitys päivitetään myös Suomen koulun oppimääriin?