Inflaatio

Pörssikursseista puhutaan hurjasti ja puhe vain lisääntyy. Yleensä otetaan yksi suurre millä selitetään koko pörssiavaruus. Ei se toimi, pörssikursseihin vaikuttavat kaikki ja vielä vuorovaikuttaisesti. Otetaan vaikka inflaatio tarkasteluun.

Tuossa kuvassa on vaakaakselille piirretty inflaatio (kuluttajahintaindeksin muutos) sekä pystyakselille seuraavan vuoden tuotto USA:ssa. Aikajänteeksi laitoin 140 vuoden jakson, jotta saan tapahtumia tarpeeksi. Ilman mitään matemaattisia kommervenkkejä voidaan sanoa, että pörssituotto ei riipu inflaatiosta.

Nyt katsoin kuinka käy tulevan vuoden pörssituotolle mikäli inflaatio muuttuu johonkin suuntaan. Sekään ei vuoden aikajänteellä juuri antanut mitään viitettä tulevaisuuden pörssituotoista. Jos ajattelemme, että pörssit ovat varsin oikein hinnoiteltu niin korkean inflaation pitäisi antaa korkeita nimellisiä tuottoja. Tämä siksi koska osakkeet hinnoitellaan siitä saatavien osinkojen nykyarvolla ja nykyarvoon vaikuttaa inflaatio. Mutta käytännössä osakkeiden hintoihin ja tuottoihin vaikuttaa sadat eri asiat ja yhtä suurta vaikuttavaa tekijää on mahdotonta kaivaa esille. Jos olisi mahdollista moinen asia kaivaa esille, johan kaikki voittaisivat indeksin ja olisivat keskimääräisiä parempia sijoittajia. Yritysten tuotot ovat pitkälle inflaatiosuojattuja, koska niiden tulotkin ovat. Tavaroiden hintojen noususta joita yritykset tekevät inflaatio aiheutuu.

Historiassa pidemmällä aikavälillä osakkeet ovat antaneet inflaatiosuojan, mutta tuotto ei ole kuitenkaan ollut kauheasti inflaatiosta riippuvainen. Osakkeet ja yritystoiminta vaan keskimäärin tuottaa yli inflaation (realituotto) ja sen vuoksi niiden hinnatkin nousevat inflaatiota nopeammin. Jos yritysten hinnat eivät keskimäärin nousisi inflaatiota nopeammin, niin silloin kannattaa sijoittaa siihen omaisuusluokkaan joka nousee inflaatiota nopeammin.

Ylipäätään se, että kannattaako osakkeisiin tai korkopapereihin sijoittaa palautuu riskistä saatavaan korvaukseen. Paljonko enemmän osakkeiden täytyy tuottaa kuin korkosijoitukset jotta niihin kannattaa sijottaa. Tämä taas palautuu sijoitusaikaan, koska historiassa kaikilla vähänkin pidemmillä aikaväleillä osakkeiden tuotto on realisesti voittanut korkosijoitukset. Voidaan jopa sanoa osakkeiden olevan pienempiriskisä kuin korkosijoituksien.

LÄHDE: http://www.raymondjames.com/melvillewealthmanagement/pdfs/Long_Term_Investment_Performance.pdf

Tästä kuvasta näemme, että osakesijoittajan suurin riski on olla markkinoilta pois. Aina lopulta osakkeet ovat tehneet uudet ennätykset. Näin ainakin tähän asti. 

Kaupan tasapaino

Maailma näyttää taloudellisesti katsoen taas paremmalta kuin moneen vuoteen. Euro–alue on ponnistanut pois lamasta hitaaseen kasvuun, mutta kasvuun kuitenkin. Vuosi tai kaksi sitten moni ennusti euro–alueeen romahdusta, nyt ne ennustajat ovat vaienneet. Tuhon ennustajat olivat väärässä, vaikka lähes kaikki nämä kieltävät väärässä olleensa. Jopa Espanja ja Portugalikin ovat kasvussa ja Euro-alueen murhelapsi Kreikkakin ennustaa ensi vuonna pääsevänsä kasvuun.

Markkinat uskovat Euro-alueen selviämiseen, josta merkkinä on korkoerojen tasoittuminen eri maiden välillä. Kun katsotaan tuota Bloombergilta ottamaani taulukkoa ja katsotaan, tuota "1 year"–saraketta niin huomataa, että korkean korkojen maiden korot ovat laskeneet ja matalan korkojen maiden korot ovat nousseet. Tämä on selkeä merkki luottamuksen kasvusta Euroopassa.

Himasmaisesti minä kuitenkin näen ilmassa kummallisia filosofisia äänenpainoja. Merkantilismi oli valta–aate 1500–1800 luvulla jolloin pyrittiin tulleilla, monopoleilla ja kauppakielloilla saavuttamaan ylijäämäinen kauppatase. Kurjistettiin oman maan kulutusta eli elintasoa jotta ei vain tarvinnut ostaa ulkomaalaisia tavaroita. Tämän filosofian taustalla oli hyvin yksinkertainen ajatus, että maailman varallisuus olisi vakio ja jokaisen pitäisi haalia sitä itselleen mahdollisimman paljon. Tämän tavoitteen onnistumisena syntyy ylijäämäinen kauppatase. Maailman mittakaavassa kauppataseiden summa on kuitenkin aina nolla, koska maailman ulkopuolelle ei vientiä ja tuontia harrasteta ennenkuin löydämme sen asutetun vieraan sivilisaation. Kuitenkin maailman vauraus kokonaisuutena on kasvanut hurjasti kaikkina vähänkin pidempinä ajanjaksoina viimeisen 200 vuoden aikana. Tämä osoittaa ilmiselvästi merkantilismin perusajatuksen olevan vääräa. Merkantilismi sanan muuten keksi tunnettu taloustieteilijä Adam Smith ironisessa ja kriittisessä mielessä, nyt tuntuu että vanhasta haukkumasanasta on muodostunut jonkunlainen mantra ja mukamas vastuullisten poliitikkojen tavoite. Merkantilismi johtaa salakuljetukseen, joidenkin suosimiseen, sisäänpäin kääntymiseen ja ylipäätään moraalikatoon. Jotenkin tuttuja ilmiöitä tässä ajassa.

Saksassa on historiallista taipumusta merkantilistiseen politiikkaan ja sitä harrastettiin siellä aina 1940-luvun puoleenväliin saakka, muualla huomattavasti vähemmän aikaa. Varsin moni on sitä mieltä, että jokaisen kannattaa tehdä sitä minkä itse tekee tehokkaimmin ja tuoda ulkomailta sen minkä muut tekevät tehokkaimmin. Kun kauppataseet ovat suunnilleen tasapainossa niin se on merkki eri alueiden vahvuuksien hyväksikäytöstä, joka johtaa parhaimpaan ja vauraimpaan lopputulokseen.

Ylläolevassa kuvassa on luoteltu maat mihin Saksan vienti-tuonti on suurinta sekä suurimmat vientimaat. Saksan kaupan ylijäämä on vuonna 2012 noin 7% kansantuotteesta. Se on paljon kun kyseessä on maailman neljänneksi suurin maa kansantuotteella mitattuna.

Normaalisti kun kansoilla on omat valuutat, niin valuutta vahvistuu mikäli on ylijäämää ja laskee kun on alijäämää. Tämä pyrkii tasoittamaan jäämiä. Euroalueella tätä ei tapahdu, koska meillä on joitakin maita joilla taas vastaaasti on alijäämää ja taloudelista problematiikkaa. Valuuttakurssien kautta tapahtuvaa viennin vahvistumista ei tapahdu näille heikommille maille koska samaan valuutta-alueeseen kuuluu suuri ylijäämäinen Saksa. Saksa on jo pitkään panostanut kansana vahvaan vientiin suhteessa kotimaansa kulutukseen. Kaupan ylijäämä hyvin useasti johtuu eniten aloista joilla maan suurimmat vientiyritykset toimivat, ei niinkään niiden erinomaisuudesta. Suhdanteet kuitenkin vaihtelevat.

Tosiaan, kuten yllä jo mainitsin, Saksan kauppataseen ylijäämä on jo 7% (Hollannilla peräti 10%) kansantuotteesta. Tuon verran pitää muilla mailla olla vastaavasti alijäämiä. Normaalisti Saksan valuutan pitäisi vahvistua koska usko Saksaan on sen verran suurta ja alijäämä maiden valuuttojen taas heikentyä. Tämä automaattisesti lisäisi ulkomaalaisten tavaroiden kysyntää Saksassa ja taas vähentäisi niiden kysyntää alijäämämaissa. Näin ei nyt tapahdu vaan jatkamme Saksan johdolla ristiriitojen ja epätasa-arvon kasvattamista. Sellaista se on kun maat eivät tasa–arvoisia vaan joku maa on liian suuri. Euro-alue on kokonaisuutena suunnilleen tasapainossa omaten 2,3% ylijäämän. Ongelmamaat kuten Irlanti, Italia, Portugali ja Espanja ovat  saaneet kauppansa tasapainoon, mutta he ovat tehneet sen talouttansa supistaen ja tuonnin romauttamalla. 

Kiina ei ole enää maailmankaupan ongelmatapaus koska sen yljäämä on supistunut vuoden 2007 peräti 10,1% ylijäämästä nykyiseen 2,5% ylijäämään. Kiinan kasvu syntyy tasapainoisesti maan vaurastuessa, mutta Saksan ja Hollannin pitäisi antaa kansansa vaurastua. Parasta mitä Euroopalle voisi tapahtua olisi Saksan yleinen 5% palkankorotus. Vajaa kymmenen vuotta sitten toivottiin ja vaadittiin yleisesti Kiinan valuutan vahvistamista suuren ylijäämän vuoksi ja 1980-luvulla vaadittiin samaa Japanin kanssa.

LÄHDE: IMF, Google Data

Suuret vajeet, mutta myös suuret ylijäämät tuottavat paljon ongelmia. Varsinkin alueilla joilla on yhteinen valuutta. Mutta tästä kuvasta kannattaa huomioida Kiinan vajeiden nopea supistuminen ja Saksan vajeen suuruus.

Kuka seuraa mitäkin

Kaikki tai ainakin kaikkien, jotka harrastavat osakesijoittamista pitäisi ymmärtää, että osakkeen oikea hinta on siitä saatavien kassavirtojen nykyarvo. Ihmiset ostavat tunteettomia pörssiosakkeita saadakseen niistä rahaa ja tällöin kokonaisuutena ainoastaan osinkotuotot ovat ainoita joilla on väliä. Myyntivoitoilla/-tappiolla ei ole merkitystä koska osakkeen uusi omistaja taas saa pelkästään osinkotuottoja. Ne ovat ainoita tuloja, jotka osakemarkkinat tuottavat.

Toinen perustavaa laatua oleva asia on osakemarkkinoiden tehokkuus. Ne ovat yllättävän tehokkaat, osakkeiden hinnoittelussa on huomioitu kaikki olemassaoleva tieto. Markkinoiden tehokkuus on maalaisjärkeä vastaan. Tehokkuuden vuoksi vain harva pystyy osakkeita sijoittamalla voittamaan indeksin, useimmat indeksin voittajat valitsevat väärän indeksin. Kymmenen vuoden ajanjaksolla osakerahastojen rahastonhoitajista häviävät indeksille 95% ja nämä sijoittajat ovat kaikki ammattilaisia. Luku on suunnilleen sama, mitä pitäisi tulla sattumalta.

Tämän tehokkuuden vuoksi kokonaisallokaatio, eli se mihin omaisuusluokkiin sijoitetaan vaikuttaa eniten tuottoihin, ei yksittäiset osakevalinnat. Ibbotson ja Kaplan (2000) ja Hensel, Ezra ja Ilkiw (1991) osoittivat, että valtaosa rahastojen tuottojen vaihteluista johtui markkinan kokonaisliikkeistä ei itse rahastonhoitajan toimista. Akateemisissa sijoituspiireissä on tullut jo kansanperinteeksi uskoa, että salkun kokonaistuotosta valtaosa syntyy omaisuusluokkajaosta. Osakerahastoissa käteisen rahan määrä vaihtelee, mikä luonnollisesti vaikuttaa kokonaissalkun heiluntaan. Mutta jos tutkimme akateemisia tutkimuksia tarkemmin ne sanovat, että tuotonvaihtelusta valtaosa (jopa yli 90%) tulee allokaatiopäätöksistä ja tutkimukset eivät normaalisti puhu suoraan tuotoista. Nämä tutkimukset tehdään normaalisti regressioanalyysilla.

Miten sitten hedge-rahastot, joissa sijoittamisen kuninkaat tienaavat parhaimmillaan jopa satojen miljoonien palkkoja? Ovatkohan kuitenkin nuokin vain mekaanisia robotteja, jotka ovat nostettu arvoon arvottomaan? Luin tässä kirjaa Following the Trend:Diversified Managed Futures Trading ja sitä lukiessani sain jonkunlaisen ahaa herätyksen. Johtopäätöksenä kirjasta sanoisin, että nämäkään gurut eivät ole palkkioidensa arvoisia. He sijoittavat mekaanisesti tai ainakin mekaanisella sijoittamisella on päässyt vastaaviin tuottoihin. Jopa sijoitusmaailman titaanit, palkkioiden ökyrohmut, talouslehtien haastattelemat neropatit eivät pääse markkinoiden tehokkuutta pakoon. He saavat tuottoa, mikä on markkinan antama tuotto, ei heidän erinomaisuutensa tuotto ja siten satojen miljoonien vuosituotot eivät johdu sijoittamisen osaamisesta vaan markkinointiosaamisesta. Katsotaanpas asioita lähemmin. 

Futuurimarkkinoille sijoittaessa meidän täytyy hieman tutkia millainen sopimus oikein futuuri on. Sehän on vain sopimus ja periaatteessa se ei maksa mitään. Kun teet futuurisopimuksen vaikka DAX-indeksiin se sopimus itsessään ei maksa mitään. Tällöin aina ottaessasi position voit korkosijoittaa vakuutena olevan pääomasi. Korkeiden korkojen aikana, kuten 1980-luvulla tämä selittää ison osan futuurisijoittajien tuotoista, koska he ovat saaneet 5% - 10% vuodessa riskitöntä tuottoa ja vain toinen puoli tuotosta on tullut sijoittamalla riskisesti. Toinen tärkeä asia on laaja hajautus eri omaisuusluokkien välillä. Kun pyrimme hyötymään pienistä huutokaupalla syntyneistä sijoitusanomalioista, meidän kannattaa hajauttaa tarpeeksi sijoituksiamme jotta löydämme sen trendaavan markkinan.

Campbell Composite indeksi on indeksi missä on yhdistetty monien eri omaisuusluokkien tuottoja. Campbell on iso ja vanha sijoitustalo ja heidän www-sivuilla on laskettu tätä indeksiä kesäkuusta 1972 aina syyskuuhun 2013 asti. Tämä ei ole mikään rahasto vaan siinä on yksinkertaisesti vain yhdistetty Campbellin moniin omaisuusluokkiin sijoittavia rahastoja. Nasdaqiin sijoittaessasi 10 000 olisi noussut  336 241 (8,8%/vuosi) rahaan eli varsin hyvin. Laajempaa hajautusta antava S&P 500 antaa 10 000 alkusijoituksella salkun loppuarvoksi 592 193 (10,2%/vuosi) eli todella hyvin, loppuarvon ollessa 76% korkeampi kuin Nasdaqiin sijoittaessa. Kun samaan aikaan on sijoittanut sen 10 000 Campbell Composite indeksiin loppusumma on 2 138 860 (13,7%/vuosi) ja tämä onkin jo kuusinkertainen suhteessa Nasdaq Compositen tuottoon verrattuna. Tämä indeksi sisältää kaikki kulut ja maksut. Tällä rahastoperheellä, jos ne lasketaan yhteen on ollut vain neljä tappiollista vuotta vuosina 1990-2012. En laita tähän kuvia kirjasta tekijänoikeudellisten syiden takia. Kirjan tekijä loi hyvin yksinkertaisen trendistrategian ja ajoi sen lävitse historiadatalla. Sijoitusluokat olivat seuraavat:

Tällä mekaanisella tarpeeksi laajalla assettijoukolla kirjan tekijä löysi hämmästyttävän samanalaisen tuottoprofilin kuin monella hedge-rahastolla on. Erot johtuvat lähinnä tavassa kuinka paljon riskeerataan markkinoille. Mikäli hedge-talon perusstrategia on trendiä seuraava se voidaan yllättävän helposti löytää. Vaikka todellinen rahaston strategia olisi kuinka mutkikas, niin yleensä sen ydinstrategia on varsin helppo löytää ja sitä on varsin helppo replikoida yksinkertaisella strategialla. Kirja totesi loppulauseena seuraavaa:"Kaikkia rahastoja ei ole helppo replikoida yksinkertaisella strategialla, mutta pienellä työllä voi kaivaa suuren enemmistön CTA rahastojen ydinstrategian." Useasti huomaa myös, että rahasto on jossain vaiheessa vaihtanut strategiaansa ja silloin se irtaantuu perusreplikaatiosta, mutta usein strategian muutos vain heikentää sen tuottoja.

Esimerkiksi Campbell Composite vuosien 1997-2007 strategia on mahdollsita replikoida trendiä seuraavalla strategialla varsin tarkasti, jolloin kuukausituotot ovat liki identtisiä korrelaation ollessa 0,72. Sitten Campbell muutti strategiaansa ja sen menestys jäi jälkeen tästä replikaatiotuotosta. Campbellin vahingoksi trendiä seuraavien strategioiden menestysaika alkoi juuri silloin. Sunrise Capital Diversified rahaston kuukausituottojen korrelaatio tämän replikaation kanssa on 0,73. Kirjassa on monia esimerkkejä tästä ja suosittelen sitä lämpimästi.

Kun mitataan sijoittajien hyvyyttä oikean vertailuindeksin löytäminen on olennaista. Onko sijoittaja loistava, vaikka tuotto olisi erinomainen, jos hänen toimintojaan ja päättelyä sijoitusten valinnasta on hyvin helppo seurata niin etukäteen kuin jälkikäteenkin?

Knight Capital ja ongelmat

HFT (high-frequency trading) treidauksesta puhutaan paljon ja sitä pidetään ihmeellisenä. Luin Yhdysvallan rahoitustarkastuksen SEC:n raportin Knight Capital Americas LLC:n tyrimisestä. Tuli mieleen deja vu, tämä on jo nähty ennenkin. Kyseessä on oikeastaan aika tyypillinen vanhan ison ohjelmistoprojektin ongelma. Raportti löytyy täältä:

http://www.sec.gov/litigation/admin/2013/34-70694.pdf

Knight Capital hävisi nopeasti 460 miljoonaa dollaria elokuussa 2012 virheellisen toiminnan johdosta. Yritys menetti tappioidensa myötä itsenäisyyden ja se liitettiin Getco LLC:een. Knightin kuten rahoitusmarkkinoilla toimivien yritysten toiminta yleensä on paljolti luottamustoimintaa ja sen menettäessä toiminta on vaikeaa. Knight oli Yhdysvaltalainen suuri market maker eli yritys joka takaa niin osto- myyntilaidan. Jotkut pörssit vaativat tällaisia market makereita, jotka takaavat osakkeiden likviditeetin ja heidän liiketoimintansa tulot syntyvät osto- ja myyntilaidan erosta. Knight oli ennen ongelmiaan 19 000 Yhdysvaltaisen osakkeen market maker ja keskimääräinen päivävaihto oli 21 miljardia dollaria. Nämä yritykset toimivat hyvin pienillä marginaaleilla, mutta suurilla voluumeilla. Katsonpa mielenkiinnon vuoksi tarkemmin tuota SEC:n raporttia ja Knightin ohjelmistonkehitysprojektia.

Kappaleessa neljä sanotaan jo joitain vihjeitä mistä ongelmat juontavat: "Järkevä teknologia hallinnan ydin on laadunvarmistus, jatkuva parantaminen, kontrolloitu testaus ja käyttäjien hyväksyntä sekä prosessien mittaus kontrollointi, säännöllinen ja tarkat katselmukset asianmukaisten sääntöjen kanssa mukaanlukien vahva sekä riippumaton auditointi prosessi". Varsin mielenkiintoista kun rahoitustarkastus Yhdysvalloissa antaa noin tarkkoja tuotekehitysohjeita. 

Knightilta petti katastrofaalisesti tuotekehityksen laadunvalvonta sekä tuotekehitysprosessi. Se ei havainnut syntyviä riskejä. Knight oli kehittänyt softan jota kutsuttiin SMARSiksi. Tämän ohjelman tarkoitus oli pilkkoa suuri toimeksianto pienemmiksi alitoimeksiannoiksi. Tässä SMARSissa oli "Power Peg" niminen ominaisuus, joka kyttäsi alitoimeksiantojen suoritusta  ja kertoi kumulatiivista summaa päätoimeksiannolle. Tätä Power Peg ominaisuutta ei käytetty enää vuoden 2003 jälkeen, mutta koodi jätettiin pyörimään kuitenkin serveriin. Sen aktivoinnin laukaisisi lippu. 

NYSE, Yhdysvaltojen pääpörssi, julkaisi vuonna 2012 Retail Liquidity Program (RLP), jonka tarkoitus on parantaa likviditeettia ja saada tiukemmat spredit. Knight osallistui ohjelmaan, koska se oli toimintaan selkeä parannus. Uusi Knightin kehittämä ohjelmisto käytti tätä Power Peg ominaisuuden lippua, mutta se ohitettiin hallitusti uudessa ohjelmaversiossa. Uuden ohjelmiston asennusvaiheessa Knightin insinööri kopioi uuden koodin seitsemään serveriin kun se olisi pitänyt kopioida kaikkiin kahdeksaan koneeseen, yhteen jäi väärä versio ohjelmistosta. Elokuun ensimmäisenä päivänä serverifarmi joutui käytännön töihin kun RLP:hen kuulunut asiakas syötti toimeksiannon. Koska muihin servereihin paitsi yhteen oli asennettu uusi softa, joka hanskasi RLP:n, niin Power Peg aktivoitui tässä vanhan ohjelmiston serverissä ja tämä ominaisuus sylki kiihtyvään tahtiin alitoimeksiantoja. Tämä rytinä kesti 45 mnuuttia ja SMARS lähetti miljoonia toimeksiantoja joista neljä miljoonaa toimeksiantoa suoritettiin 154 osakkeessa ja yhteensä 397 miljoonaa osaketta vaihtoi omistajaa. Knight omisti long puolella 3,5 miljardin edestä osakkeita ja short puolella 74 osakkeessa 3,15 miljardia ja suorat tappiot tästä toiminnasta olivat 460 miljoonaa. Knightilla oli erilaisia riskimonitoreita (PMON), mutta ne eivät olleet automaattisia ja ne eivät estäneet ajoissa tätä toimintaa.

Softan tekeminen on softan tekemistä olkoon ympäristö mitä tahansa. Pitkään ylläpidettävästä ohjelmistosta täytyy putsata roskat pois tai koodista tulee sellaista spagettia että sitä ei voi enää hallita. Laajoissa kriittisissä ohjelmistoissa pitää olla valvontaosioita jotka tarvittaessa vetävät palvelun hallitusti alas. Aivan kuten SEC sanoi rutiinit pitää olla sellaisia, että tuollaista asennusvirhettä ei voi tapahtua. Ei tällä tapauksessa ole suoraan tekemistä korkeataajuuksisen treidauksen kanssa vaan tuotekehityksen prosessien kanssa. Sen on oltava tarkkaa ja varmistavaa. Tuon ongelman syynä ei ollut ohjelmistobugi!

Espanjan mielenkiintoinen rakentaja

Raha ei ole järkevää eikä harkitsevaa, mutta kyllä se enemmän keskimäärin harkitsee kuin ihmiset. Euroopan tai Espanjan rakennusbuumin aikana 2006-2007 Espanjassa rakennettiin enemmän asuntoja kuin Saksassa, Ranskassa tai Englannissa yhteensä. Ei rakenneta enää ja asuntojen hinnat ovat laskeneet jo jonkun aikaa.

 LÄHDE: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Vivienda_n_jun2009.png

Yli 20 vuotta putkeen asunnon omistamisesta sai Espanjassa varsin hyvää tuottoa, varsinkin jos ostokset teki suurella velkarahalla. Espanjassa moni sanoi, että "asuntojen hinnat eivät voi laskea, koska aina pitää jossakin asua." Tutulta kuulosti espanjalaisten puheet, enää niitä ei kuule. Mikään ei innosta hulluuteen enempää kuin naapuri, joka on tienannut asuntokaupoilla. Asunnot ovat lähes kaikkialla ostettu velalla joten vipu menee kumpaakin suuntaan. Kun taloudella menee hyvin, velkaantuminen koetaan positiivisena asiana, positiivisen riskinottajia riittää ja he ovat sankareita. Kun talous lähtee laskuun samainen velka koetaan  ongelmaksi kun velkaa ei voikkaan maksaa pois kasvaneilla tuloilla vaan velka pitää maksaa pois laskeneilla rahoilla. Suomessakin on kaivattu lisää yrittäjiä ja riskin ottajia, minä kaipaan kuitenkin menestystä enemmän kuin riskiä.

Onkohan trendi kääntymässä Espanjan asunnoissa ja rakentamisessa? Espanjan keskuspankki ainakin 23.10.2013 sanoi, että Espanjan talous kasvoi kolmannella neljänneksellä 0,1% suhteessa edelliseen neljännekseen. Ja jos gurujen seuraaminen kannattaa, niin Espanjan rakennusmarkkinat ovat mielenkiintoisessa vaiheessa. Bill Gates osti juuri 108,5 miljoonan euron kaupalla kuuden prosentin nurkan espanjalaisesta rakentajasta Fomento de Construcciones & Conratas SA:sta.

http://www.fcc.es/fccweb/actualidad/CSCP085618.html?iddc=CSCP085618

Yrityksellä on yhteensä yli 100 vuoden historia, mutta nykyisenlainen FCC syntyi vuonna 1992 kun kaksi vanhaa rakennusliikettä liitettiin toisiinsa. Hurmaantuiko Gates Estherin (hallituksen puheenjohtaja) silmiin vai olisiko firmalla tai Estherillä muutakin annettavaa Billille kuin nätti katse? 

Tällä yrityksellä on yli 70 000 työntekijää ja se toimii 35 maassa ja liikevaihdosta 56% tulee kansainvälisiltä markkinoilta pääosin Euroopasta ja USA:sta, mutta myös Latinalaisesta Amerikasta. Yritykseen iski finansikriisi sekä Espanjan vaikeudet erittäin kovaa ja heidän pití järjestellä lainojaan viime vuonna. Yrityksen oli tarkoitus saada rahoitusta Guggenheim Partnersilta,mutta jonkun takia rahoitus kariutui. Eli Gates luultavasti sai varsin edullisesti nurkan yrityksestä vaikka hän osti sen markkinahintaan.

FCC:n markkina-arvo on 2,1i miljardia ja käyttökate vuonna  2012 oli noin 750 miljoonaa. Hinta/myynti on 0,21 eli erittäin alhainen. Liikevaihtoa saa viisi kertaa enemmän kuin yrityksen markkina–arvo. Korollista pankkivelkaa on 5,2 miljardia. EBITDA% on 1H13 mukaan 9,3%. EBITDA vastaa suomessa käyttökatetta eli tulosta ennen korkoja, veroja ja poistoja.  Ensimmäisellä vuosipuoliskolla 2013 käyttökate oli 293,6 miljoonaa eli tasaisella vauhdilla olemme hieman jäljessä vuodesta 2012, mutta kuitenkin jos vertaamme ensimmäiseen neljännekseen niin parantumista on jo näkyvissä.. Poistojen ja järjestelyjen vuoksi tulos vuodelta 2012 meni miinukselle 403 miljoonaa.   On osake joskus ollut paljon kallimpikin.

Osake oli loistossaan Espanjan asunto- ja rakennuskuplan huippuvuonna 2007. Siitä on sitten rymistelty alaspäin, ehkä jopa liikaakin.

FCC on kuin Lassila&Tikanoja ja se on markkinajohtaja jätekuljetuksissa Espanjassa, UK:ssa sekä Itävallassa. Näissä palveluissa sopimuksien pituudet voidaan laskea kymmenissä vuosissa, joten tulojen ennakoituvuus on normaalia palveluyritystä parempaa. Teollisuusjätteissä yritys on Espanjassa ja Portugalissa ykkönen ja USA:ssa kakkonen. Yhdyskuntapalveluissa Espanjan ulkopuolella vuonna 2012 kasvu oli jo kaksinumeroista. Toinen iso segmentti yrityksellä on vesienhallinta ja se on ykkönen Tsekissä ja Espanjassa kakkonen. Yritys on myös iso infran rakentaja ja se on suuri myös sementin valmistajana. Yrityksen käyttökatteesta tulee ympäristöpalveluista 76% ja tuotot perustuvat pitkäaikaisiin sopimuksiin. Vuonna 2012 yrityksellä oli netto velkaa 6,6 miljardia. Yrityksillä on monia muitakin pienempiä sektoreita joita en tässä ala käymään lävitse.

Yritys vaikuttaa varsin halvalta. Liikevaihto on laskenut, mutta lasku on hidastunut ja saneeraus alkaa tuottamaan tulosta. Olisikohan Bill Gatesille joku tehnyt kotiläksyt ja nyt yrityksen takana on omistaja joka voi tarvittaessa rahoittaa sitä. Espanjassa monet rakennusliikkeet ovat lopettaneet ja jos Espanjan nousu alkaa, niin se näkyy FCC:n tuloksessa varsin nopeasti. Vielä itse kasvu ei ole alkanut vaikka monia merkkejä siitä on näkyvissä.

Espanjan nousuun on viimeaikoina investoineet muutkin kuuluisuudet kuin Bill Gates kuten Warren Buffett ja Carlos Slim, joten pohjan saavuttamisen puolesta moni on lyönyt vetoa. Innovatiivisimmat sijoittajat ovat yleensä niitä ensimmäisiä jotka löytävät mielenkiintoisimmin hinnoitellut markkinat.

Minun täytyy tutkia FCC:tä ja Espanjaa enemmän jotta uskaltaisin tehdä investointipäätöksen. Vielä en ole tarpeeksi tähän aiheeseen paneutunut. Mutta jos kunnon jymypaukkua etsii niin Espanja ja rakennussektori on hyvä mahdollisuus.

Historiakäsitys

Edesmenneen professori Osmo Wiion sanomaksi on laitettu paljon lakeja viestinnästä ja keskustelusta. Hän on varmasti ollut vaikuttava ja sivistynyt ihminen, ei sitä muuten Tekniikan Maailmaan olisi kirjoittanut. Kuten vaikka Wiion ajatus: "On olemassa aina joku, joka tietää itseäsi paremmin mitä olet sanomallasi tarkoittanut." Tätä itseäsi parempaa tietoa on nyt käyty lävitse Ylivieska-Raahen käräjäoikeudessa, jossa on pohdittu tuomitsevasti Magneettimedian juutalaisvastaisia tekstejä. Useimmiten sanojaa pidetään liki nerona, joka tietää miten teksti vaikuttaa kuulioihin. Se mitä tarkoitat tulkitaan tulevasta reaktiosta. Tällä elämänkokemuksella mitä omaan, sanon kuitenkin että valtaosalla kirjoittajista ei ole mitään arvausta mitä ja miten kirjoitukset vaikuttavat kuulioihin. Yleensä ne eivät vaikuta yhtään mitään. Tuomio oli oikein, kuten tuomio on aina oikein. Päätös tuli!

Viralliset ja menestyneet ihmiset kirjoittavat lähes aina propagandaa ja historiankirjoitus on tähän hetkeen vaikuttamaan pyrkivää tiedottamista eli juuri propagandaa. Ei siinä mitään, nykyisyys perustuu historialle, mutta että menneisyyden tapahtumat pitää kertoa niin, että menneisyys ei vaikuta vain tähän hetkeen vaan myös tulevaisuuteen loikaten tämän hetken ylitse. Ei tässä järkeä ole ja pitäisikö siksi oppivelvollisuuskouluista koko historia oppiaineena poistaa? 

Vaihtoehtona on, että jokaisesta oppiaineessa kerrottaisiin sen syntytausta sekä miten aineesta on tullut sellainen kuin se on nyt ja olisiko se voinut mennä toisinkin. Meillä on jo nyt keinotekoisia historia-aineita kuten vaikka oppi- ja aatehistoria tai taloushistoria. Näissä jotenkin kuvitellaan, että ilmiöt tapahtuvat maailmasta ulkopuolella ilman vaikutussuhdetta ympäristöönsä jossain laboratiossa ceteris paribus olosuhteissa. Mikäli liitettäisiin historiaelementti jokaiseen aineeseen, niin ymmärrys kasvaisi miksi olemme sellaisia kuin olemme, sehän sitä oikeaa historiaa on. Ei sopimukset, rajat tai sodat ole historiaa, ne ovat seurausta jostain suuremmasta. Voisimme olla aatemaailmaltamme aivan toisenlaisiakin, tämä aatemaailma mikä meillä on, sattuu vain olemaan se toteutunut realisaatio. Olisi sitä voinut käydä toisinkin. Eihän nykyiset historianopettajat, eikä historioitsijatkaan ymmärrä mistä on kyse, kun he eivät ymmärrä kuin menneisyyttä ilman menneisyyteen eniten vaikuttavia ilmiöitä eli tätä hetkeä.

Armeija on aina ollut opportunistisin suurista instituutioista omassa historiankäsityksessään. Johan minullekkin opetettiin armeijassa armeijan historiaa, tosin taisin oppia varsin heikosti oikean tavan katsella taaksepäin. Armeijassa alkoi historianopetus jo 1920–luvulla ja pääopettajistona oli sotilaspapisto. Papisto valittiin tähän tehtävään pitkälle kansalaissodan kokemusten perusteella. Heillä uskottiin olevan oikea historiankäsitys ja sopiva määrä ryssävihaa. Paljolti siksi meidän peruskoulummekin on vieläkin hyvin kristilliskansallishenkistä.  Sota–aikana tätä opetusta vain kiihdytettiin varsinkin asemasotavaiheessa, jossa taistelutahto alkoi rapautumaan tylsistymiseen vuoksi. Lääkkeeksi tylsistymiseen käytettiin propagandahistoriaopetusta sekä kasvavaa viihdehuumeheroinin käyttöä. Väinö Linnankin negatiivinen kuva pappeihin juontanee juuri tästä propagandasta. Kuva joka ilmenee suorimmin Täällä Pohjantähti trilogiassa.

Meille on propagandassa kerrottu kahta suurta tarinaa, jotka ovat suoraan valistuspropagandasta eli  Illusioneista vapaa realistinen oppi ja meidän tehtävämme eurooppalaisen kulttuurin vartijana. Sodassa valistustyöstä käytettiin nimitystä kansalaistieto, nimikettä jonka niminen oppiaine oli peruskoulussa ainakin 1980-luvulla.

Luutnantti W.H.Hagman pohti opetusta paljonkin 1930-luvulla ja hänen kirjansa "Isänmaan historia Suomen maanpuolustajia varten" tuli perusoppikirjaksi varsin pian armeijassa. Kirja oli tarkoitettu opettajille sekä upseereille oikean historiakäsityksen opettamiseksi, kirjassa on se käsitys kuvattu mikä on tälläkin hetkellä valtaosalla suomalaisista. Hagman, joka myöhemmin muutti nimensä Halstiksi, kirjoitti Suomen Kuvalehteen nimimerkillä Pekka Peitsi, jonka nimimerkin Urho Kekkonen peri myöhemmin, kuten myös Halstin historiakäsityksen. Halstin kirjan suuri sanoma on, että kansojen välinen taistelu on historiaa pyörittävä voima ja itsenäisyys on kansan arvokkain lahja. Tämä sama käsitys on monella vieläkin päälimmäisenä muistona historiasta ja omasta maailman käsityksestä lisättynä vapaiden vaalien ylivoimaisesta hyvyydestä.  Itse ajattelen, että toinen maailmansota käytännön testinä osoitti tuon näkemyksen vääräksi. Uskon myös, että kansojen arvokkain lahja on alueella asuvien ihmisten mahdollisimman hyvä elämä ja sillä ei ole juuri hallintotavan tai itsenäisyyden kanssa mitään tekemistä. Tähän hyvään elämään vaikuttaa pääosin teknologinen kehitys ja sen tuottamat mahdollisuudet sekä elämisen olosuhteiden parantamisen mahdollisuus. Sodan päättymisestä ja tuon halstilaisen näkemyksen murtumisesta on jo 70-vuotta. Koskahan tuo vanha historiankäsitys päivitetään myös Suomen koulun oppimääriin?

Riskinottajat

Teknologiayrityksen, ainakin todella suuren sellaisen, perustaminen vaatii rohkeutta ja näkemyksellisyyttä. Rohkeus tarkoittaa myös mahdollisuutta menettää konkurssissa kaikki, niin omaisuus ja kunnia. Suuren voiton vastapuolella on suuri kunnia. Perinteellisesti riskinottokykyä on ihmisissä joita oli ennen tutkimusmatkailijoissa ja nykyään siirtolaisissa. Ihmisillä jotka ovat tottuneet riskeeraamaan kaiken tulemalla vaikka uuteen maahan ja täysin uuteen kulttuuriin. Nämä ihmiset ottavat kunnian tai jonkun muun asian takia kohtuuttomia riskejä ja laittavat kaikki peliin jonkun yhden teknologian puolesta. Katastrofin saavuttaminen on yleisempää kuin satumaisen rikkauden joten suuren yrityksen luominen vaatii epäsymmetristä luonnetta, ehkä jopa jonkunlaista nerokasta mielensairautta. Voitto ja kunnia on tärkeämpää kuin todennäköisesti tapahtuvan katastrofin pelko. Yhdysvalloissa on paljon teknologiayrityksiä sekä siirtolaisia joten voimme näppärästi katsoa pitääkö teoria paikkansa.

Kymmenen suurimman Yhdysvaltalaisen teknologiayrityksen perustajien tausta.

Yritys	Perustaja	Siirtolainen	Maa
Apple	Steve Jobs	2. sukupolven	Syyria
Google	Sergey Brin	1. sukupolvi	Venäjä
IBM	Herman Hollerith	2. sukupolvi	Saksa
Microsoft	-	-
Oracle	Larry Ellison / Bob Miner	2. sukupolvi	Iran, Kuuba
Amazon.com	Jeff Bezos	2. sukupolvi	Kuuba
Cisco
Intel	Andy Grove (ei ollut perustaja mutta kantava tekijä)	1. sukupolvi	Unkari
eBay	Pierre Omidyar	1. sukupolvi	Ranska
Facebook	Eduardo Severin	1. sukupolvi	Brasilia

Lähde: KPCB ja Internet

Tästä pienestä otoksesta voidaan sanoa, ettät teoria voi hyvinkin pitää paikkansa. Teknologiayritysten perustajissa on poikkeuksellisen paljon muualta tulleita ja siten ihmisiä jotka ovat tottuneet aloittamaan elämänsä "uudelleen". Yleensä suuret yritykset on perustettu tai ne ovat ainakin kasvaneet suureksi kun on laitettu kaikki peliin riskeistä välittämättä. Positiivinen riski on tapahtunut.

Toisaalta palkkajohtajana on helpompi ottaa silmittömiä yksipuolisia riskejä, koska oma talous ei tuhoudu vaikka kävisi mitä. Pankkimaailman suuret gurut ovat tyypillisin ryhmä, jotka ottavat yksipuolisia riskejä toisten vastuulla. Esimerkiksi James Dimon (tuttavallisesti Jamie), joka on ollut JPMorgan Chasen CEO (vuodesta 2006) on saanut palkkatuloja vuosina 2008-2012  noin sata miljoonaa dollaria ja sitä ennen hänen saamansa korvaukset olivat jopa suurempia. Nyt kuitenkin JPMorganin täytyy asettaa syrjään 23 miljardia dollaria varoja, jotta he pystyvät korvaamaan Jamien ja hänen alaistensa aikoinaan tekemiä epämääräisiä sopimuksia mahdollisten vahingonkorvausten varalta. JPMorgan on tehnyt liittovaltion kanssa sopimuksen 13 miljardin korvauksista, mutta monilla muillakin on ko. yritykselle korvausvaateita. James Dimon nimettiin Time lehden listauksissa vuosina 2006, 2008, 2009 ja vuonna 2011 maailman sadan vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon ja 2011 hänet nimettiin vuoden johtajaksi. Tapa miten asiat hoidetaan on tärkeää ja hän onkin opiskellut psykologiaa sekä taloutta. Hänen sukunsa on Kreikasta lähtöisin.

Tämä ilmiö ei ole uusi, että suurimman sankarin taustalta löytyy jotain epämääräistä ja jotenkin älyttömän kohtuutonta riskeeraamista. Urheilussa ovat suuret sankarit useasti jääneet huijauksesta kiinni kuten Lance Armstrong tai Ben Johnsson. Luultavasti vielä useampi huijarisankariurheilija ei ole jäänyt koskaan huijauksistaan kiinni. Liike–elämässäkin on monia sankareita jotka ovat kaatuneet johonkin huijaukseen ja varmasti moni huijariliikemies ei ole koskaan jäänyt kiinni. Tampereella jotkut muistavat lukeneensa Nils Idmanista jonka kavallusten ansiosta mm. Hatanpään kartano muutti omistajaa sekä WinCapitan tarina jonka toimintaa moni puolustaa vaikka asia on kiistattomasti paljastunut huijaukseksi. 

Useasti parhaat huijarit ja johtajat ovat psykopaatteja jotka hurmaavat läheisensä ja jopa huijatut puolustavat huijaria vaikka todisteet osoittaisivat mitä. Jos joku yritys tai ihminen on täysin ylivoimainen sen taustalta useasti löytyy jotain epämääräistä. Viimevuosien kuuluisin kansainvälinen liike–elämähuijari on ollut Bernard Madoff, joka onnistui pyörittämään kymmeniä vuosia jopa 65 miljardin dollarin pyramidihuijausta. Aikuisten oikeasti superihmisiä on aika harvoin olemassa ja jos joku on täysin ylivoimainen toisiin nähden, niin kyseessä on useasti jonkinlainen harha ja harhautus. Useasti ihmiset jotka menestyvät erinomaisesti heidän suurin menestyksen salaisuus on hyvä onni tai huijaus. Negatiivinen riski ei ole realisoitunut. Me haluamme kuitenkin nähdä superihmisiä josta todistuksena ovat monet suositut sarjakuvien supersankarit sekä elokuvien poikkeukselliset erikoisihmiset. Olisi tietenkin kiva kun yli-ihmisiä olisi myös omassa kaveripiirissä.

Pankkijärjestelmä kannustaa riskeeraamaan koko yrityksen koska vasta "liian suurena kaatumaan" markkinoilta alkaa saamaan todella halpaa rahaa. Tämä ei ole vain minun keksimä ongelma vaan jopa Suomenpankki on asiasta huolissaan ja tietoinen.

Lähde: Suomenpankki

Suuret pankit saavat tästä liiasta suuruudestaan noin 2-3 pykälää paremman luottoluokituksen. Se on paljon, se on niin paljon että se ratkaisee useasti tekeekö pankki voittoa tai ei. Valtiovalta itse toiminnallaan kannustaa luomaan  epästabiilin pankkijärjestelmän ja ajaa johtoon ylisuurien riskienottajia.

Maailman vauraus

Yhdysvaltojen systeemistä voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta ainakin se luo vaurautta. USA:n kansantuote on 15 700 miljardia dollaria ja se on 22% koko maailman kansantuotteesta. Menneisyydessä USA oli kuitenkin maailman taloudessa isompi tekijä.

Vuonna 1960 Yhdysvaltojen osuus maailman kansantuotteesta oli 41% ja nyt siis noin puolet siitä. Poliittisesti USA on kuitenkin nyt vahvempi kuin koskaan. Sillä ei ole yhtään varteenotettavaa osapuolta kenen kanssa olisi pakko neuvotella, USA voi tarvittaessa jyrätä ja pommittaa haluamansa päätökset lävitse. Vähemmällä on saanut enemmän ja voidaan sanoa USA:n politiikan olleen menestystarina.

Toinen menestystarina on, vaikka muu maailma vaurastuu Yhdysvaltoja ripeämmin, niin kuitenkin uusista miljonääreistä peräti 90% tulee Yhdysvalloista. Amerikkalainen unelma on voimissaan ja se tuotti 1,7 miljoonaa miljonääriä vuodessa. Toiseksi paras miljonääritehdas oli monien yllätykseksi Ranska (287 000) ja sitä seurasi Saksa (221 000). Japanissa miljonäärien lukumäärä laski vuodessa kolmanneksen. Ei ole ihme, että politiikan muutokseen on tullut painetta (abenomics), koska etuoikeutetuilla on kaikissa maissa suurin valta. 

Yli 90% maailman uusista miljonääreistä on syntynyt USA:aan, vaikka demokraattipresidentti on paljon puhunut tasa-arvon puolesta. Puheet ja teot ovat tainneet erota toisistaan.

Maailman vauraus ei ole tasaisesti levittynyt. Rikkain prosentti omisti lähes puolet maailman vauraudesta ja kaikesta omaisuudesta rikkain 10 prosenttia omisti 86%. Maailman yksi kuuluisimmista pankeista julkaisi raportin nimeltään World Wealth Report, josta otin nämä luvut. Tämän raportin mukaan epätasa–arvo on kasvanut kansainvälisen kriisin mittoihin. Maailman varallisuus oli vuonna 2013 peräti 241 000 miljardia dollaria. Tasaisesti jaettuna tämä tekee 51 600 dollaria/aikuinen.  Mutta omaisuus ei tosiaan ole tasaisesti jakautunut vaan prosentti omistaa liki puolet vauraudesta. Vauraus keskittyy huomattavasti Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.

Maita verratessa keskenään näemme selkeästi valuuttakursseista johtuvia vääristymiä. On lienee selvä, että Suomessa 2000 dollarilla vuodessa ei pysty elämään. On kuitenkin useita maita joissa pystyy, koska rahalla on niissä maissa huomattavasti suurempi ostovoima. Tämä dollarin/euron/jenin yliarvostus suhteessa kehitysmaiden omaisuusarvoihin tekee houkuttelevaksi ostaa kiinteää omaisuutta länsimaisella yliarvostetulla valuutalla. Tästä seuraa, että omistus keskittyy rikkaisiin maihin. Toinen ongelma on, että kehitysmaissa täytyy olla huippuhyvin ansaitseva, jotta pystyisi investoimaan länsimaiseen tuotantoteknologiaan. Kehitysmaat ovat kehittymisensä suhteen kehityslukossa. Aasiasta olemme nähneet kuitenkin, että tästä ansasta voi päästä irti, mutta vaikeaa se on. Maailman valuuttajärjestelmä on sortava ja epätasapainoa säilyttävä systeemi.

Mutta vaikka näin on niin länisimaihin on kehittynyt suuri ostovoimaton kansanosa. Yhdysvalloissa peräti 44% köyhistä luokitellaan "huippuköyhiksi". Nämä määritellään sellaiseksi jotka tienaavat alle puolet siitä mikä virallisesti määritellään köyhiksi. Näiden huippuköyhien määrä on kasvanut peräti 42% finanssikriisiä edeltävästä ajasta. Ja huippuköyhiä on nyt enemmän kuin koskaan tämän mittarin julkaisun jälkeen eli vuodesta 1975. Maailman rikkaimmassa maassa näitä huippuköyhiä on yli 20 miljoonaa vaikka rikkaita syntyy kiihtyvään tahtiin.

Maailman menestyneintä sijoittajaa Warren Buffettia siteeraten: "Viimeiset 20 vuotta on käyty luokkasotaa ja minun luokkani voitti".

Kiinan historiaa

Ainakin minun historianopetukseni on ollut propagandistista ja omaan napaan tuijottavaa. Hävettää ainakin omasta puolestani yleistiedon suppeus. En tiedä millainen maailmankuva teillä on toivottavasti laajempi.

Kerron vaikka Kiinasta jotain mikä koulussa on jäänyt minulle täysin opettamatta tai ainakin oppimatta.

 (LÄHDE: Angus Maddison/Wikipedia)

Kiina ja Intia olivat molemmat vauraampia kuin Eurooppa ja Euroopan suuri nousu tapahtui vasta 1820-luvun jälkeen.

Mitä tuolle maailman vauraimmalle maalle oikein kävi? Kiinahan olisi voinut valloittaa Englannin viimeistään 1500-luvulla jos vaan olisi jatkettu eunukkiamiraali Zhengin valloituspolitiikkaa. Amiraali Zheng purjehti Intian valtamerelle seitsemän kertaa (1402-1433) mennen Afrikkaan asti ja hänen arvioidaan purjehtineen myös Australiaan. Vasta ensimmäisessä maailmansodassa rakennettiin suurempia laivastoja kuin mitä Zhengillä oli käytettävissään. Tällä eunukilla arvioidaan olleen historian suurimmat puulaivat joiden pituus olisi ollut yli 120 metriä ja laivoja oli yli 300 kappaletta. Kunfutselaiset voittivat Kiinassa olleen valtataistelun (Zhu Din amiraalia tukenut ja rahoittanut keisarin aatteelliset perilliset hävisivät) ja Kiina vetäytyi omille maillensa. Osasyyllisenä kuoreen vetäytymiseen oli mongolialaisten kasvava paine Kiinaa kohtaan. He kielsivät tutkimus-/valloitusmatkat ja romuttivat laivastonsa sekä panostivat verorahansa laivastonsa sijasta maatalouteen. Ajatuksena oli, että ei Jumalaisen kuningaskunnan tarvitse etsiä kauppakumppaneita, heidän täytyy vain odottaa että kumppanit tulevat. 

Rauhantahtoisuus ajoi viimeistään karille englantilaisten saapuessa. Mitä olisi käynyt, jos rauhalliset rauhaa rakastavat eivät olisi voittaneet vaan Kiina olisi jatkanut laajentumista Eurooppatyylillä ja valloittanut maailmaa niin paljon kuin olisivat pystyneet? He olisivat luultavasti käyneet tervehtimässä Henrik Purjehtijaa ja ottaneet häneltä luulot pois tai ainakin vieneet hänen halunsa valloituspurjehduksiin. Eurooppalaiset löytöretket olisivat jääneet tekemättä ja historiankulku olisi ollut toisenlaista. Minulle opetettiin koulussa Cookista ja Vasco da Camasta pitkiä tarinoita, mutta ei juurikaan kiinalaisista löytöretkeilijöistä eikä myöskään Kiinan hurjan menestyksekkäästä historiasta.

Eurooppalaiset maat alkoivat käymään Kiinan kanssa kauppaa 1500-luvulla kun kiinalaiset eivät laajentuneet kohti Eurooppaa vaan vetäytyivät kotiinsa. Tyhjä tila täyttyi nopeasti kun kiinalaiset vetäytyivät. Jo 1515 portugalilainen Intian kuvernööri rehenteli, että kymmenellä laivalla voisi valloittaa koko Kiinan rannikon. Länsimaiden paine Kiinaa vastaan kasvoi enemmän 1800-luvulla kun Euroopan sotilaallinen voima oli teknologisesti ylivoimaista. Jos haluat ryöstää jonkun ryöstä mieluummin rikas kuin köyhä, koska rikkaalla on enemmän ryöstettävää. Kiinalaiset olivat eristäytyneet, mutta britit pakottivat kiinalaiset myymään teetä ja silkkiä joita vaurastuneessa Britanniassa käytettiin yhä enemmän. Britit maksoivat ostoksensa Intiasta tuotetulla (ryöstetyllä) puuvillalla ja ooppiumilla ja ajoivat narkomaaneiksi kokonaisia sukupolvia. Brittien tehokas huumepolitiikka levitti ympäriinsä Kiinaa huumeita ja peli huipentui Tientsinin "sopimukseen" vuonna 1858 mikä vapautti täysin oopiumkaupan. 

Ei aina kanssakäymisestä ole molemmille osapuolille hyötyä ainakaan jos toinen pakotetaan kanssakäymiseen. Vaikka Kiinan talous oli moninkertainen suhteessa Englantiin, niin sen sotilaallinen voima oli täysin ala-arvoista. Kiinan alennustilan suurimpia merkkejä oli kun ranskalaiset ja englantilaiset marssivat Pekingiin vuonna 1860 ja polttivat keisarillisen kesäpalatsin. Palatsin mitä voisi verrata Buckinghamin palatsiin ja jopa Victor Hugo kuvasi tätä yhdeksi maailmanhistorian suurimmista murhenäytelmistä.

Kiina on tuhansia vuosia ollut itseriittoinen maa joka ei kauheasti ole valloitussotia käynyt ja se on rauhantahtoisuudestaan kärsinyt. Luultavasti se on oppirahansa maksanut ja ehkäpä me eurooppalaiset saamme palkkamme esi-isiemme teoista. Kiinan uudesta noususta tulemme kuulemaan vielä monia tarinoita joita tullaan vertaamaan sen entiseen suuruuteen.

Maailman synty

Itse olen hieman hämmästynyt kun 7v. poikani Arvo tulee koulusta kotiin ja kysyy, milloin maailma syntyi ja mikä viikonpäivä silloin oli. Tämä on tietenkin luonnollinen kysymys ja viikonpäivä on helppo kun seitsemäntenä päivänä piti levätä. Ei mennä Juutalaiseen tulkintaan jotta peli pysyy yksinkertaisena.

Kristillisyyteen uskovaisena teknokraattina tähän on yksiselitteinen vastaus jo satojen vuosien takaa, kuten itse uskonnontunneiltamme muistamme. Aiemmin tieteellisellä maailmankatsomuksella ja kristillisellä näkemyksellä ei ollut suoranaista ristiriitaa. Tästä eräs merkki on luonnontieteellisen maailmankuvan perusikonin Isaac Newtonin syntymätaloon laitettu taulu, jossa siteerataan runoilija Alexander Popea.

Pimeään peittyi luonto lakeineen.
Sai "Tulkoon Newton!" valon valloilleen.

Carl Linnaeus (Carl von Linné) oli sitä mieltä, että alussa Jumala loi sen määrän eläimiä ja kasveja kuin lopulta on ja hän vain laittoi kasvit järjestykseen. Tosin Linné oli sitä mieltä, että Eeva ei ojentanut Aatamille omenaa vaan banaanin. Ei kiinnitetä tuohon tärkeään tarkennukseen kuitenkaan sen suurempaa huomiota, koska se ei liity ojentamisen ajankohtaan. Arvon kysymykseen vastausta on varmasti hyvä lähteä hakemaan maailmankuvan muutoksesta kun auktoriuskoisuutta lähdettiin murtamaan. Tieteellinen pääauktoriteetti oli Aristoteles ja uusi tiedekäsitys osoitti monessa Aristeleen teoriat vääriksi. Tästä innostuneena lähdettiin murtamaan muitakin auktoriteetteja, joista suurin ja mahtavin oli ja on Kirkko sekä Raamattu. Aluksi emme hyökänneet Raamattua vastaan vaan osoitimme uuden tiedekäsityksen ja tavan tehdä tiedettä olevan keskenään sopusoinnussa. Descartes, tuo paljon epäilevä, näki matemaattisissa lausekkeissa kauneutta ja ikuisuutta kuten on Jumalassakin. Tarkkaan katsottuaan hän havaitsi yhtälöissään jopa itse Jumalan. Descartes ajatteli, että on vain yksi teoria, josta oli vakuuttava merkki ja todistus kun hän kykeni yhdistämään aritmetiikan ja geometrian eli kuvan ja laskennallisen matematiikan. Tätä 'yhtenäisteoriaa' kutsumme tänäkin päivänä karteesiseksi koordinaatistoksi.

Mutta en oikein tästä pääse eteenpäin vastaamaan tuohon Arvon kysymykseen. Koska en halua sekoittaa pienen pojan päätä enkä myöskään sotkea itseänikään enempää ristiriitaisilla asioilla. Vastaan pojalle maailman luonnin tapahtuneen lokakuun 10. päivänä vuonna 3943 eaa (kuuden päivän päästä on syntymäpäivä). Tämän päivän löydämme käyttämällä tieteellisiä menetelmiä kun laskemme maailmanluonnin Raamatusta. Tämä on lienee tieteellinen ja uskonnollinen vastaus tuohon kysymykseen. Itse en laskenut tuota, vaan siteerasin oppinutta teologia J. A. Bengelia vuodelta 1741 joka loi kronologisen historiakäsityksen  missä on vedenpaisumus ja kaikki muutkin tärkeät asiat. Johannes Cluver kertoi, että Nooa astui arkkiin vuonna 1557 jälkeen maailman luomisen. Itse en tiedä milloin hän laskeutui arkista Ararat vuorille. Tämä olisi mielenkiintoinen tieto, jotta voisimme arvioida merivirtoja tilanteessa jossa meren pinta on paljon nykyistä korkeammalla tasolla. Toisaalta Spinoza alkoi epäillä Raamatun systemaattista tulkintaa ja hänen mielestään tuota kirjaa on syytä tutkia historiallisena teoksena jolla on useampi kirjoittajia.

Ehkä on parasta kuitenkin sanoa Arvolle, että kysy opettajalta. Opettaja tietää kaiken. 

Teollisuutemme ja muutos

Kerronpa minäkin Suomen tilanteesta, vaikka sitä ei kukaan kysy. Meillä oli hyvin positiivinen näkemys itseemme aina tuonne vuoteen 2005-2006 asti ja sitten jotain tapahtui. Tyytyväisyyteen oli paljon syytä. Meillä oli vuotuinen kasvu vuosina 1994-2005 (BKT/kansalainen) 3,4% kun Ruotsi jäi 2,6% ja USA:kin 2,1%. Saksa oli tuona aikana alamaissa 1,2% kasvunsa kanssa ja Venäjä pyristeli Suomen kanssa samoissa kasvuluvuissa. Ei ole ihme, että itseluottamus ja varmuus omasta loistavuudestamme kasvoi.

Toisaalta tuona aikana kaksi meidän päävientituotettamme eli elektroniikka ja paperituotteet olivat jatkuvassa deflaatiokiereessä. Paperinhinta laski ja elektroniikka on laskenut jo kymmeniä vuosia peräjälkeen. Samaan aikaan tuontitarvikkeiden eli energian hinta nousi. Tämä yhteinen yhtälö eli vientituotteiden hintojen lasku ja tuontitarvikkeiden hintojen nousu ei generoinut meille samanlaista ostovoiman kasvua mitä nimelliset kansantuoteluvut voisivat kertoa. Tässä pelissä palaa hermot ja ostovoimakorjatut luvut eivät nousseet samoin kuin vaurautemme. Tätä on minun elinaikani päivitelty toinen toistaan vakavammalla naamalla hakematta asiaan selitystä.

Meillä tapahtui paljon 1980-luvun lopusta aina 2000-luvun alkuun asti. Yksi merkittävä kehitys oli pankkisektorin hurja kutistuminen työvoimalla mitattuna. Vuonna 1990 meillä oli yli 50 000 työntekijää pankkisektorilla kun vuonna 2000 oli jäljellä enää 25 000. Pankkien palvelukyky ei varmankaan kenenkään mielestä heikentynyt vaan teknologia mahdollisti hurjan saneerauksen ja nyt laskuja ei tarvitse enää mennä konttoreihin maksamaan.

Vuosina 1996-2002 kansantuotteemme kasvusta yli 20% tuli ICT sektorin kasvusta. Tämä on paljolti juuri Nokian ja sen tuottavuuden kasvua. Nokia siirsi ensin voimakkaasti valmistustaan pois Suomesta, sitten yhä enemmän myös tuotekehitystä ja sittemmin myös omistustaan. Tämä "söi" siis viidenneksen kasvunaiheuttajistamme.  Ei tuohon palkkataso tai työehtosopimukset vaikuttaneet, eikä edes työttömyyskorvaukset. Maailma muuttui ja yritys teki joitain vääriä ratkaisujaan.

Työllisyysasteemme (20v.-64v.) on säilynyt varsin hyvänä eli en ymmärrä tuota työttömien aktivoinnin agressiivisuuttta (EuroStat 2012) mitä Katainen kumppaneineen harrastaa.

EU-maista Suomea korkeampi työllisyysaste on Tanskassa, Saksassa, Hollannissa, Itävallassa ja Ruotsissa. Jokaisella maalla on syynsä miksi se on Suomea korkeampi, mutta USAkin on meitä jäljessä.

Ihmettelen ylipäätään tätä asennetta mitä nyt on kaikkialla. Aina ennenkin tai ainakin melko pitkään meidän teollisuutemme on kehittynyt ja tilalle on tullut parempaa. Sulfidista muutimme sulfaatti selluun, vaatetusteollisuus muuttui konttoritöihin, bulkkitelevisiotoiminta jalostettiin matkapuhelimiksi ja pankkikonttorirotista teimme taloutta miettiviä ekonomisteja. Mitä nyt olisi tapahtunut ettemme pystyisi uudelleen muutokseen? Maailmassa aukeaa tyhjiä vähänkilpailtuja lokeroita ennätysnopeasti globalisation sekä tekniikan edetessä. Meillä on loistava tulevaisuus kun emme itse pilaa sitä. Mutta se ei sitä totuutta poista, että vanhenemme joka vuosi ja siksi meillä on joka päivä päivän vähemmän tulevaisuutta jäljellä.

Aasian teollistuonnolla on ollut heikohkoja aikoja, mutta nyt se on jo selkeästi parantumassa. Aasian teollisuustuotannon kasvu on ainakin kahdesta asiasta merkki. Teollistuneissa maissa kysyntä on taas lähtenyt käyntiin ja toinen Aasian kysyntä on vilkastumassa. Olkoon kumpi tahansa syyllisiä parantuville luvuille, niin se tietää hyvää Suomen vientiteollisuuden kysynnälle. Mehän teemme paljon investointitavaroita juuri Aasiaan. Osittain siksi 1990-luvulla myös kasvumme oli yllättävän nopeaa. Meillä on loistava tulevaisuus kunhan pidämme aina vain osaamisestamme huolta!

Thaimaan matkasuunnitelmia

Kerron tässä blogissani hieman matkastani Thaimaaseen jota olen juuri nyt suunnittelemassa. Olisi tarkoitus kahden lapseni (Elvin 6v. ja Urhon 4v. ) kanssa lentää Finnairin koneella 30.11.2013 Bangkokiin. Siskoni on päättänyt lähteä mukaan. Jouluksi tulee sitten loppuperheeni Phukettiin.

Olen jo etukäteen vuokrannut auton Suvarnabhumin lentokentältä lähes kolmeksi kuukaudeksi. Näin ei tarvitse väsyneenä alkaa etsimään vuokra-autoa. Päädyin nettailun perusteella Aviksen palveluihin koska se vaikutti tutulta ja muutenkin luotettavalta. Itse asiassa Avis Thailand oli kolmeksi kuukaudeksi halvempi kuin tuntemattomat autovuokrausyritykset. Sovin tinkimisen jälkeen Toyota Altiksen (Corollan kopio) hinnaksi 21 000 THB/kuukausi kun esimerkiksi Expertcarrent hinta on 27 000 THB ja Siamrentcarissa hinta on  26 000THB. Thaimaan Baht on tätä kirjoittaessani noin 1/42 euroa eli kuukausivuokra on 500 euroa. Olen matkoillani huomannut, että oma auto antaa ylivoimaisen liikkumisen vapauden ja muutenkin on mukavaa eksyä hauskoihin paikkoihin. Autonvuokrauksessa kannattaa olla vakuutuksien kanssa tarkkana. Ainahan länkkäri on näissä maissa se syyllinen.

Avis haluaa kansainvälisen ajokortin joten se pitää hommata. Kaikki vuokraajat eivät sitä vaadi vaikka Thaimaan tieliikennelain mukaan se on pakollinen. Tilasin itselleni juuri vuodeksi 1949 tieliikennesopimuksen mukaisen ajokortin. Aika hassua, että ajokortti on vain vuoden voimassa vaikka kansallinen ajokortti on voimassa siihen asti kun täytän 70 vuotta.

En ole Bangkokissa autolla ajanut ja en tiedä kuinka ruuhkainen tai vaikea kaupunki autoilijalle tuo on. Minusta se näyttää varsin selkeältä vaikka liikenne on väärän puoleinen. Ajattelin ajella ensimmäisenä päivänä Hua Hiniin, jossa olemme pari ensimmäistä päivää. Suunnistaminen käynee niin, että pidän meren jatkuvasti vasemmalla puolella tai käytän GPS:sää.

Toinen oma ruljanssi on viisumin hankkiminen. Turistiviisumin saa kolmeksi kuukaudeksi immigration officesta hankitulla jatkoajalla, jos olen asian oikein ymmärtänyt. Tavallisella turistiviisumilla saa olla  60 päivää ja siihen saa korvausta vastaan paikanpäältä haettua jatkoaikaa. Viisumin saadakseni tarvitsen seuraavat dokumentit:

1. Passi joka on kuusi kuukautta voimassa saapumisen jälkeen
2. Passikopio
3. Täytetty viisumilomake
4. 30 euroa rahaa
5. Kaksi tuoretta värillistä passikuvaa
6. Kopio maksetusta edestakaisesta matkasta
7. Tiliote jossa perheellisella pitää olla yli 1000 euroa rahaa ja yksinäisellä 500 euroa
8. Täytetty postimerkillä varustettu kirjekuori

Kirjoittelen lisää enemmän tuntemuksistani ja valmisteluistani kun suunnitelen retkeämme lisää.