Kiinan historiaa

Ainakin minun historianopetukseni on ollut propagandistista ja omaan napaan tuijottavaa. Hävettää ainakin omasta puolestani yleistiedon suppeus. En tiedä millainen maailmankuva teillä on toivottavasti laajempi.

Kerron vaikka Kiinasta jotain mikä koulussa on jäänyt minulle täysin opettamatta tai ainakin oppimatta.

 (LÄHDE: Angus Maddison/Wikipedia)

Kiina ja Intia olivat molemmat vauraampia kuin Eurooppa ja Euroopan suuri nousu tapahtui vasta 1820-luvun jälkeen.

Mitä tuolle maailman vauraimmalle maalle oikein kävi? Kiinahan olisi voinut valloittaa Englannin viimeistään 1500-luvulla jos vaan olisi jatkettu eunukkiamiraali Zhengin valloituspolitiikkaa. Amiraali Zheng purjehti Intian valtamerelle seitsemän kertaa (1402-1433) mennen Afrikkaan asti ja hänen arvioidaan purjehtineen myös Australiaan. Vasta ensimmäisessä maailmansodassa rakennettiin suurempia laivastoja kuin mitä Zhengillä oli käytettävissään. Tällä eunukilla arvioidaan olleen historian suurimmat puulaivat joiden pituus olisi ollut yli 120 metriä ja laivoja oli yli 300 kappaletta. Kunfutselaiset voittivat Kiinassa olleen valtataistelun (Zhu Din amiraalia tukenut ja rahoittanut keisarin aatteelliset perilliset hävisivät) ja Kiina vetäytyi omille maillensa. Osasyyllisenä kuoreen vetäytymiseen oli mongolialaisten kasvava paine Kiinaa kohtaan. He kielsivät tutkimus-/valloitusmatkat ja romuttivat laivastonsa sekä panostivat verorahansa laivastonsa sijasta maatalouteen. Ajatuksena oli, että ei Jumalaisen kuningaskunnan tarvitse etsiä kauppakumppaneita, heidän täytyy vain odottaa että kumppanit tulevat. 

Rauhantahtoisuus ajoi viimeistään karille englantilaisten saapuessa. Mitä olisi käynyt, jos rauhalliset rauhaa rakastavat eivät olisi voittaneet vaan Kiina olisi jatkanut laajentumista Eurooppatyylillä ja valloittanut maailmaa niin paljon kuin olisivat pystyneet? He olisivat luultavasti käyneet tervehtimässä Henrik Purjehtijaa ja ottaneet häneltä luulot pois tai ainakin vieneet hänen halunsa valloituspurjehduksiin. Eurooppalaiset löytöretket olisivat jääneet tekemättä ja historiankulku olisi ollut toisenlaista. Minulle opetettiin koulussa Cookista ja Vasco da Camasta pitkiä tarinoita, mutta ei juurikaan kiinalaisista löytöretkeilijöistä eikä myöskään Kiinan hurjan menestyksekkäästä historiasta.

Eurooppalaiset maat alkoivat käymään Kiinan kanssa kauppaa 1500-luvulla kun kiinalaiset eivät laajentuneet kohti Eurooppaa vaan vetäytyivät kotiinsa. Tyhjä tila täyttyi nopeasti kun kiinalaiset vetäytyivät. Jo 1515 portugalilainen Intian kuvernööri rehenteli, että kymmenellä laivalla voisi valloittaa koko Kiinan rannikon. Länsimaiden paine Kiinaa vastaan kasvoi enemmän 1800-luvulla kun Euroopan sotilaallinen voima oli teknologisesti ylivoimaista. Jos haluat ryöstää jonkun ryöstä mieluummin rikas kuin köyhä, koska rikkaalla on enemmän ryöstettävää. Kiinalaiset olivat eristäytyneet, mutta britit pakottivat kiinalaiset myymään teetä ja silkkiä joita vaurastuneessa Britanniassa käytettiin yhä enemmän. Britit maksoivat ostoksensa Intiasta tuotetulla (ryöstetyllä) puuvillalla ja ooppiumilla ja ajoivat narkomaaneiksi kokonaisia sukupolvia. Brittien tehokas huumepolitiikka levitti ympäriinsä Kiinaa huumeita ja peli huipentui Tientsinin "sopimukseen" vuonna 1858 mikä vapautti täysin oopiumkaupan. 

Ei aina kanssakäymisestä ole molemmille osapuolille hyötyä ainakaan jos toinen pakotetaan kanssakäymiseen. Vaikka Kiinan talous oli moninkertainen suhteessa Englantiin, niin sen sotilaallinen voima oli täysin ala-arvoista. Kiinan alennustilan suurimpia merkkejä oli kun ranskalaiset ja englantilaiset marssivat Pekingiin vuonna 1860 ja polttivat keisarillisen kesäpalatsin. Palatsin mitä voisi verrata Buckinghamin palatsiin ja jopa Victor Hugo kuvasi tätä yhdeksi maailmanhistorian suurimmista murhenäytelmistä.

Kiina on tuhansia vuosia ollut itseriittoinen maa joka ei kauheasti ole valloitussotia käynyt ja se on rauhantahtoisuudestaan kärsinyt. Luultavasti se on oppirahansa maksanut ja ehkäpä me eurooppalaiset saamme palkkamme esi-isiemme teoista. Kiinan uudesta noususta tulemme kuulemaan vielä monia tarinoita joita tullaan vertaamaan sen entiseen suuruuteen.