Maailman vauraus

Yhdysvaltojen systeemistä voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta ainakin se luo vaurautta. USA:n kansantuote on 15 700 miljardia dollaria ja se on 22% koko maailman kansantuotteesta. Menneisyydessä USA oli kuitenkin maailman taloudessa isompi tekijä.

Vuonna 1960 Yhdysvaltojen osuus maailman kansantuotteesta oli 41% ja nyt siis noin puolet siitä. Poliittisesti USA on kuitenkin nyt vahvempi kuin koskaan. Sillä ei ole yhtään varteenotettavaa osapuolta kenen kanssa olisi pakko neuvotella, USA voi tarvittaessa jyrätä ja pommittaa haluamansa päätökset lävitse. Vähemmällä on saanut enemmän ja voidaan sanoa USA:n politiikan olleen menestystarina.

Toinen menestystarina on, vaikka muu maailma vaurastuu Yhdysvaltoja ripeämmin, niin kuitenkin uusista miljonääreistä peräti 90% tulee Yhdysvalloista. Amerikkalainen unelma on voimissaan ja se tuotti 1,7 miljoonaa miljonääriä vuodessa. Toiseksi paras miljonääritehdas oli monien yllätykseksi Ranska (287 000) ja sitä seurasi Saksa (221 000). Japanissa miljonäärien lukumäärä laski vuodessa kolmanneksen. Ei ole ihme, että politiikan muutokseen on tullut painetta (abenomics), koska etuoikeutetuilla on kaikissa maissa suurin valta. 

Yli 90% maailman uusista miljonääreistä on syntynyt USA:aan, vaikka demokraattipresidentti on paljon puhunut tasa-arvon puolesta. Puheet ja teot ovat tainneet erota toisistaan.

Maailman vauraus ei ole tasaisesti levittynyt. Rikkain prosentti omisti lähes puolet maailman vauraudesta ja kaikesta omaisuudesta rikkain 10 prosenttia omisti 86%. Maailman yksi kuuluisimmista pankeista julkaisi raportin nimeltään World Wealth Report, josta otin nämä luvut. Tämän raportin mukaan epätasa–arvo on kasvanut kansainvälisen kriisin mittoihin. Maailman varallisuus oli vuonna 2013 peräti 241 000 miljardia dollaria. Tasaisesti jaettuna tämä tekee 51 600 dollaria/aikuinen.  Mutta omaisuus ei tosiaan ole tasaisesti jakautunut vaan prosentti omistaa liki puolet vauraudesta. Vauraus keskittyy huomattavasti Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan.

Maita verratessa keskenään näemme selkeästi valuuttakursseista johtuvia vääristymiä. On lienee selvä, että Suomessa 2000 dollarilla vuodessa ei pysty elämään. On kuitenkin useita maita joissa pystyy, koska rahalla on niissä maissa huomattavasti suurempi ostovoima. Tämä dollarin/euron/jenin yliarvostus suhteessa kehitysmaiden omaisuusarvoihin tekee houkuttelevaksi ostaa kiinteää omaisuutta länsimaisella yliarvostetulla valuutalla. Tästä seuraa, että omistus keskittyy rikkaisiin maihin. Toinen ongelma on, että kehitysmaissa täytyy olla huippuhyvin ansaitseva, jotta pystyisi investoimaan länsimaiseen tuotantoteknologiaan. Kehitysmaat ovat kehittymisensä suhteen kehityslukossa. Aasiasta olemme nähneet kuitenkin, että tästä ansasta voi päästä irti, mutta vaikeaa se on. Maailman valuuttajärjestelmä on sortava ja epätasapainoa säilyttävä systeemi.

Mutta vaikka näin on niin länisimaihin on kehittynyt suuri ostovoimaton kansanosa. Yhdysvalloissa peräti 44% köyhistä luokitellaan "huippuköyhiksi". Nämä määritellään sellaiseksi jotka tienaavat alle puolet siitä mikä virallisesti määritellään köyhiksi. Näiden huippuköyhien määrä on kasvanut peräti 42% finanssikriisiä edeltävästä ajasta. Ja huippuköyhiä on nyt enemmän kuin koskaan tämän mittarin julkaisun jälkeen eli vuodesta 1975. Maailman rikkaimmassa maassa näitä huippuköyhiä on yli 20 miljoonaa vaikka rikkaita syntyy kiihtyvään tahtiin.

Maailman menestyneintä sijoittajaa Warren Buffettia siteeraten: "Viimeiset 20 vuotta on käyty luokkasotaa ja minun luokkani voitti".