Teknologiayrityksen, ainakin todella suuren sellaisen,
perustaminen vaatii rohkeutta ja näkemyksellisyyttä. Rohkeus tarkoittaa myös
mahdollisuutta menettää konkurssissa kaikki, niin omaisuus ja kunnia. Suuren voiton vastapuolella on
suuri kunnia. Perinteellisesti riskinottokykyä on ihmisissä joita oli ennen
tutkimusmatkailijoissa ja nykyään siirtolaisissa. Ihmisillä jotka ovat
tottuneet riskeeraamaan kaiken tulemalla vaikka uuteen maahan ja täysin uuteen
kulttuuriin. Nämä ihmiset ottavat kunnian tai jonkun muun asian takia
kohtuuttomia riskejä ja laittavat kaikki peliin jonkun yhden teknologian
puolesta. Katastrofin saavuttaminen on yleisempää kuin satumaisen rikkauden joten
suuren yrityksen luominen vaatii epäsymmetristä luonnetta, ehkä jopa
jonkunlaista nerokasta mielensairautta. Voitto ja kunnia on tärkeämpää kuin todennäköisesti
tapahtuvan katastrofin pelko. Yhdysvalloissa on paljon teknologiayrityksiä sekä
siirtolaisia joten voimme näppärästi katsoa pitääkö teoria paikkansa.
Kymmenen suurimman Yhdysvaltalaisen teknologiayrityksen
perustajien tausta.
Yritys
|
Perustaja
|
Siirtolainen
|
Maa
|
Apple
|
Steve Jobs
|
2. sukupolven
|
Syyria
|
Google
|
Sergey Brin
|
1. sukupolvi
|
Venäjä
|
IBM
|
Herman Hollerith
|
2. sukupolvi
|
Saksa
|
Microsoft
|
-
|
-
|
|
Oracle
|
Larry Ellison / Bob Miner
|
2. sukupolvi
|
Iran, Kuuba
|
Amazon.com
|
Jeff Bezos
|
2. sukupolvi
|
Kuuba
|
Cisco
|
|||
Intel
|
Andy Grove (ei ollut perustaja mutta kantava tekijä)
|
1. sukupolvi
|
Unkari
|
eBay
|
Pierre Omidyar
|
1. sukupolvi
|
Ranska
|
Facebook
|
Eduardo Severin
|
1. sukupolvi
|
Brasilia
|
Lähde: KPCB ja Internet
Tästä pienestä otoksesta voidaan sanoa, ettät teoria
voi hyvinkin pitää paikkansa. Teknologiayritysten perustajissa on
poikkeuksellisen paljon muualta tulleita ja siten ihmisiä jotka ovat tottuneet aloittamaan elämänsä "uudelleen". Yleensä suuret yritykset on perustettu tai ne ovat ainakin
kasvaneet suureksi kun on laitettu kaikki peliin riskeistä välittämättä. Positiivinen
riski on tapahtunut.
Toisaalta palkkajohtajana on helpompi ottaa
silmittömiä yksipuolisia riskejä, koska oma talous ei tuhoudu vaikka kävisi
mitä. Pankkimaailman suuret gurut ovat tyypillisin ryhmä, jotka ottavat
yksipuolisia riskejä toisten vastuulla. Esimerkiksi James Dimon (tuttavallisesti
Jamie), joka on ollut JPMorgan Chasen CEO (vuodesta 2006) on saanut
palkkatuloja vuosina 2008-2012 noin sata
miljoonaa dollaria ja sitä ennen hänen saamansa korvaukset olivat jopa suurempia. Nyt kuitenkin JPMorganin täytyy asettaa
syrjään 23 miljardia dollaria varoja, jotta he pystyvät korvaamaan Jamien ja hänen alaistensa aikoinaan
tekemiä epämääräisiä sopimuksia mahdollisten vahingonkorvausten varalta. JPMorgan
on tehnyt liittovaltion kanssa sopimuksen 13 miljardin korvauksista, mutta
monilla muillakin on ko. yritykselle korvausvaateita. James Dimon nimettiin
Time lehden listauksissa vuosina 2006, 2008, 2009 ja vuonna 2011 maailman sadan
vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon ja 2011 hänet nimettiin vuoden
johtajaksi. Tapa miten asiat hoidetaan on tärkeää ja hän onkin opiskellut
psykologiaa sekä taloutta. Hänen sukunsa on Kreikasta lähtöisin.
Tämä ilmiö ei ole uusi, että suurimman sankarin
taustalta löytyy jotain epämääräistä ja jotenkin älyttömän kohtuutonta
riskeeraamista. Urheilussa ovat suuret sankarit useasti jääneet huijauksesta
kiinni kuten Lance Armstrong tai Ben Johnsson. Luultavasti vielä useampi
huijarisankariurheilija ei ole jäänyt koskaan huijauksistaan kiinni. Liike–elämässäkin
on monia sankareita jotka ovat kaatuneet johonkin huijaukseen ja varmasti moni
huijariliikemies ei ole koskaan jäänyt kiinni. Tampereella jotkut muistavat lukeneensa
Nils Idmanista jonka kavallusten ansiosta mm. Hatanpään kartano muutti
omistajaa sekä WinCapitan tarina jonka toimintaa moni puolustaa vaikka asia on kiistattomasti
paljastunut huijaukseksi.
Useasti parhaat huijarit ja johtajat ovat
psykopaatteja jotka hurmaavat läheisensä ja jopa huijatut puolustavat huijaria vaikka
todisteet osoittaisivat mitä. Jos joku yritys tai ihminen on täysin
ylivoimainen sen taustalta useasti löytyy jotain epämääräistä. Viimevuosien
kuuluisin kansainvälinen liike–elämähuijari on ollut Bernard Madoff, joka
onnistui pyörittämään kymmeniä vuosia jopa 65 miljardin dollarin
pyramidihuijausta. Aikuisten oikeasti superihmisiä on aika harvoin olemassa ja jos
joku on täysin ylivoimainen toisiin nähden, niin kyseessä on useasti jonkinlainen
harha ja harhautus. Useasti ihmiset jotka menestyvät erinomaisesti heidän
suurin menestyksen salaisuus on hyvä onni tai huijaus. Negatiivinen riski ei ole realisoitunut.
Me haluamme kuitenkin nähdä superihmisiä josta todistuksena ovat monet suositut
sarjakuvien supersankarit sekä elokuvien poikkeukselliset erikoisihmiset. Olisi
tietenkin kiva kun yli-ihmisiä olisi myös omassa kaveripiirissä.
Pankkijärjestelmä kannustaa riskeeraamaan
koko yrityksen koska vasta "liian suurena kaatumaan" markkinoilta
alkaa saamaan todella halpaa rahaa. Tämä ei ole vain minun keksimä ongelma vaan
jopa Suomenpankki on asiasta huolissaan ja tietoinen.
Lähde: Suomenpankki
Suuret pankit saavat tästä liiasta suuruudestaan noin
2-3 pykälää paremman luottoluokituksen. Se on paljon, se on niin paljon että se
ratkaisee useasti tekeekö pankki voittoa tai ei. Valtiovalta itse toiminnallaan
kannustaa luomaan epästabiilin
pankkijärjestelmän ja ajaa johtoon ylisuurien riskienottajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti