Kerronpa minäkin Suomen tilanteesta, vaikka sitä ei kukaan
kysy. Meillä oli hyvin positiivinen näkemys itseemme aina tuonne vuoteen
2005-2006 asti ja sitten jotain tapahtui. Tyytyväisyyteen oli paljon syytä.
Meillä oli vuotuinen kasvu vuosina 1994-2005 (BKT/kansalainen) 3,4% kun Ruotsi
jäi 2,6% ja USA:kin 2,1%. Saksa oli tuona aikana alamaissa 1,2% kasvunsa kanssa
ja Venäjä pyristeli Suomen kanssa samoissa kasvuluvuissa. Ei ole ihme, että
itseluottamus ja varmuus omasta loistavuudestamme kasvoi.
Toisaalta tuona aikana kaksi meidän päävientituotettamme eli
elektroniikka ja paperituotteet olivat jatkuvassa deflaatiokiereessä.
Paperinhinta laski ja elektroniikka on laskenut jo kymmeniä vuosia peräjälkeen.
Samaan aikaan tuontitarvikkeiden eli energian hinta nousi. Tämä yhteinen yhtälö
eli vientituotteiden hintojen lasku ja tuontitarvikkeiden hintojen nousu ei
generoinut meille samanlaista ostovoiman kasvua mitä nimelliset
kansantuoteluvut voisivat kertoa. Tässä pelissä palaa hermot ja
ostovoimakorjatut luvut eivät nousseet samoin kuin vaurautemme. Tätä on minun
elinaikani päivitelty toinen toistaan vakavammalla naamalla hakematta asiaan
selitystä.
Meillä tapahtui paljon 1980-luvun lopusta aina 2000-luvun
alkuun asti. Yksi merkittävä kehitys oli pankkisektorin hurja kutistuminen
työvoimalla mitattuna. Vuonna 1990 meillä oli yli 50 000 työntekijää
pankkisektorilla kun vuonna 2000 oli jäljellä enää 25 000. Pankkien palvelukyky
ei varmankaan kenenkään mielestä heikentynyt vaan teknologia mahdollisti hurjan
saneerauksen ja nyt laskuja ei tarvitse enää mennä konttoreihin maksamaan.
Vuosina 1996-2002 kansantuotteemme kasvusta yli 20% tuli ICT
sektorin kasvusta. Tämä on paljolti juuri Nokian ja sen tuottavuuden kasvua. Nokia
siirsi ensin voimakkaasti valmistustaan pois Suomesta, sitten yhä enemmän myös
tuotekehitystä ja sittemmin myös omistustaan. Tämä "söi" siis
viidenneksen kasvunaiheuttajistamme. Ei
tuohon palkkataso tai työehtosopimukset vaikuttaneet, eikä edes
työttömyyskorvaukset. Maailma muuttui ja yritys teki joitain vääriä
ratkaisujaan.
Työllisyysasteemme (20v.-64v.) on säilynyt varsin
hyvänä eli en ymmärrä tuota työttömien aktivoinnin agressiivisuuttta (EuroStat
2012) mitä Katainen kumppaneineen harrastaa. 
EU-maista Suomea korkeampi työllisyysaste on Tanskassa,
Saksassa, Hollannissa, Itävallassa ja Ruotsissa. Jokaisella maalla on syynsä
miksi se on Suomea korkeampi, mutta USAkin on meitä jäljessä.
Ihmettelen ylipäätään tätä asennetta mitä nyt on kaikkialla.
Aina ennenkin tai ainakin melko pitkään meidän teollisuutemme on kehittynyt ja
tilalle on tullut parempaa. Sulfidista muutimme sulfaatti selluun,
vaatetusteollisuus muuttui konttoritöihin, bulkkitelevisiotoiminta jalostettiin
matkapuhelimiksi ja pankkikonttorirotista teimme taloutta miettiviä
ekonomisteja. Mitä nyt olisi tapahtunut ettemme pystyisi uudelleen muutokseen?
Maailmassa aukeaa tyhjiä vähänkilpailtuja lokeroita ennätysnopeasti
globalisation sekä tekniikan edetessä. Meillä on loistava tulevaisuus kun emme
itse pilaa sitä. Mutta se ei sitä totuutta poista, että vanhenemme joka vuosi
ja siksi meillä on joka päivä päivän vähemmän tulevaisuutta jäljellä.
Aasian teollistuonnolla on ollut heikohkoja aikoja, mutta nyt se on jo selkeästi parantumassa. Aasian teollisuustuotannon kasvu on ainakin kahdesta asiasta merkki. Teollistuneissa maissa kysyntä on taas lähtenyt käyntiin ja toinen Aasian kysyntä on vilkastumassa. Olkoon kumpi tahansa syyllisiä parantuville luvuille, niin se tietää hyvää Suomen vientiteollisuuden kysynnälle. Mehän teemme paljon investointitavaroita juuri Aasiaan. Osittain siksi 1990-luvulla myös kasvumme oli yllättävän nopeaa. Meillä on loistava tulevaisuus kunhan pidämme aina vain osaamisestamme huolta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti